Kjell Ola Dahl: Pikku rumpali. Suomentanut Outi Menna. Like. 315 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 28.3.2008.
Viime syksynä Viikkolehden voimakas panostaminen kirjallisuudesta juuri dekkareihin aiheutti napinaa: Dekkareita käsitellään liikaa ja parempaa kirjallisuutta liian vähän.
Mutta Kansan Uutiset on poliittinen lehti ja juuri siksi nykyinen rikoskirjallisuus sopii sen palstoille erityisen hyvin. Dekkarit ovat jo vuosia olleet kaunokirjallisuuden yhteiskunnallisesti kantaa ottavin lajityyppi. Jostain syystä juuri rikos on se kehys, josta käsin kirjailijat onnistuvat käsittelemään poikkeuksellisen hyvin olennaisia eriarvoisuuden kysymyksiä yksilön, yhteiskunnan ja myös koko maailman laajuisella tasolla.
Norjalaisen Kjell Ola Dahlin kolmas suomennos Pikku rumpali on tästä vakuuttava näyte.
Oslolaisesta parkkihallista löytyy naisen ruumis. Aluksi tavalliselta huumekuolemalta näyttävä tapaus johtaa vähitellen aina vain suurempiin ympyröihin, kokonaiseen henkiinjäämistaisteluun afrikkalaisessa yhteisössä.
Rikosta selvittelevä Frank Frölich päätyy tutkinnan edetessä kehityskysymysten perimmäisten ongelmien äärelle Keniaan. Eurooppalaisten omistama kalatehdas jauhaa rahaa omistajilleen, mutta jättää samalla seudun asukkaat nälkäisiksi. Victoriajärvi joka ennen ruokki koko yhteisön on talousimperialismin tuloksena tyhjenemässä ja kansalliseksi voimavaraksi luokiteltu kala on joka tapauksessa liian kallista paikallisille asukkaille.
Norjassa taas tehtaan taustavoimat ovat syyllistyneet mittavaan talousrikollisuuteen, jonka jälkien peittämiseen ensimmäinen ja sitä seuraavat murhat näyttävät liittyvän.
Rikokset ovat sitä mittakaavaa, jotka tapaavat jäädä rankaisematta.
Tästä kaikesta Kjell Ola Dahl kertoo todella sulavasti. Lukija pysyy hyvin pihdeissä ja saa samalla huomaamattaan rautaisannoksen kirjoittajan kiukkuista näkemystä maailman menosta.
Pikku rumpali sopii kaikille komisario Wallanderia ikävöiville. Dahlin kirjat ovat samalla tavalla tunnelmaltaan apeita, asioita pohdiskelevia ja kuitenkin kerronnaltaan imaisevia kuin Henning Mankellin sarja.
Huonona puolena kirjassa on se, että henkilöinä poliisit Gunnarstranda ja Frank Frölich jäävät täysin ilmaan. Ehkä Kjell Ola Dahl on esitellyt heidät aiemmin, mutta uudelle lukijalle heidän yksityinen minänsä jää täydeksi arvoitukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti