Evan Gershkovitch: Kaunis, kirottu maa. Vankina Venäjällä (This cursed beautiful land). Suomentanut Lauri Mäntyranta. 469 sivua, Docendo 2026.
Yhdysvaltalaisen The Wall Street Journal -lehden Moskovan kirjeenvaihtaja Evan Gershkovitch lavastettiin CIA:n vakoilijaksi maaliskuussa 2023 Jekaterinburgissa. Siitä alkoi puolitoista vuotta kestänyt vankeus ensin Moskovassa Lefortovossa ja sitten Jekaterinburgissa SIZO-1 -nimisessä laitoksessa, jota vangit kutsuivat Tsentraliksi.
Gershkovitch sai 16 vuoden tuomion, mutta vapautui jo kesällä 2024 vankienvaihdossa.
Hän kirjoitti kokemuksistaan venäläisissä vankiloissa kirjan Kaunis, kirottu maa, joka ilmestyi suomennettuna aiemmin marraskuussa.
Teoriassa länsimaisen huipputoimittajan sisäpiirin kuvaus venäläisistä vankiloista on huippukiinnostava.
Käytännössä Gershkovitchin kirja on jopa pitkäpiimäistä luettavaa. Se johtuu siitä, että hän oli eliittivanki, jolle ei tapahtunut koko aikana mitään kovin kiinnostavaa dramaattisuudesta nyt puhumattakaan. Häntä säilytettiin vaihtotavarana Saksassa elinkautista tuomiota kärsivään FSB:n palkkamurhaajaan Vadim Krasikoviin, jonka Vladimir Putin halusi ehdottomasti vapaaksi. Se oli Putinin tapa osoittaa, että valtio huolehtii pojistaan, myös sen toimeksiannosta murhia tekevistä.
FSB puolestaan toteutti Putinin määräystä pidättää enemmän vakoilijoita. Etäisesti se muistuttaa Stalinin aikaan eri alueille annettuja pidätyskiintiöitä riippumatta siitä, oliko niillä oikeasti vakoilijoita ja sabotöörejä.
Gershkovitchin kirja on tapahtumiin nähden ylipitkä. Hänen yleisemmät analyysinsä Putinin Venäjästä taas eivät ole sen kummempia kuin monissa aiemmin ilmestyneissä tietokirjoissa.
On kirjassa silti kiintoisaakin kuvausta venäläisestä vankilakulttuurista ja vankien keskinäisistä absurdeista säännöistä. Lefortovossa Gershkovitch sai sellikaverikseen laitonta asekauppaa pyörittäneen Sergein, jonka jo asuttamaan selliin hänet siirrettiin.
Gershkovitch teki jo heti alussa kaksi virhettä, joista joku toinen olisi joutunut pahoihin vaikeuksiin. Hän astui sellin kynnyksen yli pyyhkimättä jalkojaan, mikä oli epäkunnioittavaa. Toiseksi Gershkovitch ojensi kätensä tervehdystä varten ennen kuin Sergei oli kysynyt hänen artiklaansa eli syytteen laatua. Kaikista seksuaalirikoksista vangitut muuttuvat automaattisesti petuhiksi eli kukoksi, joka on kaikkien muiden alapuolella ja jonka on pakko tarjota seksuaalisia palveluksia muille vangeille.
Sergei osoittautuu joviaaliksi mieheksi, joka antaa hairahdukset anteeksi, koska sellikumppani on ulkomaalainen. Hän opettaa Gershkovitchille kymmeniä muita sääntöjä. Suhde hygieniaan on pakkomielinen. Ulostamisessa on tarkat rituaalit, joilla vähennetään sen haju- ja kuulohaittoja.
Kaksikko käy sellissään inspiroivia keskusteluja. Televisiossa on useita kanavia, ruoka kohtuullista. Suihkuun vangit pääsivät vain kerran viikossa. Vartijat olivat asiallisia, jopa ystävällisiä.
Gershkovitchin vakoilusyytteen esitutkinta valmistui vasta 14 kuukautta pidätyksestä. Hänet oli otettu kiinni, kun hän haastatteli Jekaterinburgissa ammattiliittojohtaja Pavelia panssarivaunujen tuotannosta. 14 kuukauden jälkeen alkaneessa oikeudenkäynnissä selvisi, että vakoilusyyte perustui yhden nimettömän lähteen todistukseen.






