Kari Haakana pistää taas miettimään äärimmäisen tehokkaassa trillerissä Kunnian hinta

Kari Haakana: Kunnian hinta. 247 sivua, Aula & co.

Omia polkujaan suomalaisessa dekkarissa kulkeva Kari Haakana jatkaa tehokkaalla tyylillään kolmannessa teoksessaan Kunnian hinta. Tiivis paketti tapahtumien ja toiminnan kuvausta lakonisin lausein, ja lisäksi ajatusten herättelyä siitä, mitä tapahtuu juuri nyt.

Esikoinen Välitön uhka käsitteli sodankäynnin yksityistämistä. Viime vuonna ilmestyneen kakkososan aiheita olivat hakkerit ja juuri nyt muun muassa äskeisten Euroviisujen takia vielä ajankohtaisempi kristillisen sionismin vaikutus politiikkaan.

Kunnian hinnassa mennään Ukrainan avustustoimintaan ja siinä piileviin väärinkäytösten mahdollisuuksiin sekä droonisotaan. Lisämausteen antaa keskusrikospoliisin komisario Jari Viinasen pakkomielle narauttaa sarjan päähenkilö turva-alan asiantuntija Jari Karhu, jota hän on jahdannut ensimmäisestä osasta alkaen. Nyt tiet kohtaavat Latviassa.

Rattijuopomuksen takia sivuraiteelle joutunut entinen kokoomuslainen kansanedustaja ja ministeri Sanna Kulju tuntee palavaa halua auttaa Ukrainaa sen sotaponnisteluissa Venäjän hyökkäystä vastaan. Sosiaalisen median päivitykset johtavat yhteydenottoon, joka tarjoaa tilaisuuden tehdä jotain konkreettista. 

Kulju pääsee uuden oudosti käyttäytyvän yhteistyökumppaninsa kanssa viemään pakettiautolla tarvikkeita Latviaan, josta ne on tarkoitus viedä edelleen rintamalle Ukrainaan. Naiivi Sanna ei ihmettele Mika Rintalaa sen enempää. Ukrainan avustamisen sivutuotteena hän toivoo Instagram-päivitysten avustustoiminnasta voivan siivittää hänet takaisin politiikkaan.

Toisaalla venäläissyntyinen mutta Suomen kansalaisuuden omaava nainen löytyy hirtettynä kotinsa läheltä. Poliisi ei usko itsemurhaan. Hänen suomalaisessa drooneja yhä tappavammiksi kehittelevässä yhtiössä työskentelevää aviomiestään syytetään vaimonsa murhasta. Jari Viinanen lähetetään työparinsa Hannu Toivosen kanssa Saloon avustamaan paikallista poliisia jutun tutkinnassa.

Lopulta kaikki tiet vievät Latviaan lähelle Rezeknen kaupunkia, jonka laitamilla sijaitsevaan varastoon Ukrainaan tarkoitetut avustuskuormat on viety odottamaan jatkokuljetusta.

Edellisistä osista tutusti tapahtumia taustoittavat vain kuvitteelliset STT:n uutiset. Kari Haakana ei kuvaile ympäristöjä, ei henkilöitään eikä laajempaa kuvaakaan muulla tavalla. Kerronta on suoraviivaista ja toteavaa. Jämeriä lauseita toistensa perään. Äärimmäisen tehokasta ja vangitsevaa, uuden suomalaisen trillerin aatelia.

Jännityskirjallisuutta aikuisille, totesin edellisestä osasta. Siihen ei ole lisättävää. Kaiken lisäksi Haakana kirjoittaa upeaa toimintaa, mutta ei jännityskirjallisuudelle tyypillisellä tavalla, jossa päähenkilöiden ihmepelastukset seuraavat toisiaan. Kaikki Kunnian hinnassa on sellaista, että näin voisi olla oikeastikin.

Kolmas kerta toden sanoo Christian Rönnbackan Henna Björk -sarjassa

 Christian Rönnbacka: Henna Björk - Koodi. 334 sivua, Bazar.

Vuonna 2012 dekkaristina debytoinut ex-poliisi Christian Rönnbacka taitaa olla elämänsä vedossa juuri nyt. Uusimmat Hautalehdot, kuten viimeksi ilmestynyt Mennyt mies ovat suorastaan erinomaisia lajissaan viihdejännäreinä. Nyt myös Rönnbackan kakkossarja pääsee sille tasolle, jota kaksi ensimmäistä lupailivat, mutta jäivät jotenkin vajaiksi. Suojelupoliisin koulutuksessa olevan suomalaistaustaisen ruotsalaispoliisi Henna Björkin kolmas juttu on paitsi iskevä, myös informatiivinen.

Siinä missä komisario Antti Hautalehto toimii Porvoossa ja sen ympäristössä perinteisen poliisidekkarin puitteissa, Henna Björkeissä mennään lujaa eri puolilla Eurooppaa. Kahdessa ensimmäisessä osassa toimintaa pohjustettiin kuitenkin liikaa. Kun vauhtiin lopulta päästiin, viime hetken pelastukset ja onnekkaat sattumat olivat epäuskottavia toimintajännärinkin mittapuulla.

Koodissakin mennään aika pitkä piustale ennen kuin vauhtiin päästään. Tällä kertaa Rönnbacka kuitenkin käyttää pohjustuksen tehokkaaseen ja mielenkiintoiseen kyberrikollisuuden uusien muotojen esittelyyn.

Kun aina välissä seurataan uudenlaisen matkailusovelluksen kehittäjän Kim Heikkilän piinaa, pysyy lukija taatusti hereillä. Heikkilän englantilaisten yhteistyökumppaneidensa kanssa kehittämä luksusmatkailun apuväline NxtDestination kun kiinnostaa myös rikollisia piirejä. Pörssilistautumisen jälkeen miljonääriksi tulossa oleva Heikkilä itse on houkuteltu satimeen niin sanotun hunaja-ansan avulla ja menettänyt kaiken.

Henna Björk pääsee tiimiin, joka selvittää eri puolilla maailmaa tapahtuneita salamurhia. Niistä löytyy yhteys NxtDestinationiin. Onko hotellipalvelusta tullut murhien tilausalusta?

Koodissa kiidetään Budapestin kaduilla, käydään Pariisissa ja loppuselvittelyt hoidetaan Lontoossa ja Kentin maaseudulla. Kiire on, koska on yritettävä estää seuraava salamurha eivätkä jähmeät poliisiorganisaatiot pysty reagoimaan riittävän nopeasti yössä kohdettaan lähestyviin ammattitappajiin.

Rönnbacka on kirjaansa varten perehtynyt tietoturvaan ja verkkohyökkäyksiin. Tältä pohjalta hän on laatinut uskottavuuden puitteissa olevan skenaarion siitä, miten huolettomasti käytettäviä appeja voidaan käyttää väärin, kun ne päätyvät rikollisten haltuun. Myös NxtDestinationin ympärille punotut petokset ja salajuonet ovat onnistuneet. 

Koodi vie mennessään. Vauhtia on, mutta ei liikaa eikä liian epäuskottavaa. Tarina on kekseliäs. Nimihenkilö Henna Björk sen sijaan jää edelleen aika etäiseksi hahmoksi. Hän on tyypillinen tämän ajan jännityskirjallisuuden naispäähenkilö, vahva ja itsenäinen toimija, joka osaa paitsi ampua, myös ottaa haluamansa miehen. Jatkossa voisi keskittyä myös Henna Björkin persoonaan, sillä ilman muutahan tämäkin sarja jatkuu.

Pienen miinuksen valiotrilleri saa pateettisesta loppukohtauksesta Tukholman kuninkaanlinnassa.

Komisario Koskinen tummemmissa tunnelmissa

Seppo Jokinen: Satuttamisten summa. 303 sivua, Kultosaari.

Kirjailija Seppo Jokisen kustannuskuviot menivät edellisen osan Sen maksaa minkä tilaa jälkeen kokonaan uusiksi. CrimeTimen sijaan 29:nnen Koskisen julkaisi pelkästään Jokisen asioita hoitava Jouni Tervon Kultosaari, ja ruotsalainen äänikirjapalvelu yrittää tehdä Jokisen kirjoista vientituotteen ainakin pohjoismaisille markkinoille. Voi onnistuakin. Melko tuoreet ensimmäisten teosten uusintaluennat osoittivat, etteivät 1990-luvulla ilmestyneet kirjat ole millään lailla vanhentuneita. Wallanderilaisia poliisiromaaneja kaipaaville Koskinen voi olla iloinen uusi tuttavuus.

Suomalaiselle lukijalle kustantajan vaihdos ei näy mitenkään. Uusin Koskinen on takuutyötä ja Lasse Rantasen toteuttamaa ulkoasua myöten yhtä iloinen jälleennäkeminen kuin kevään ensi peipposen kuuleminen. Vuodet eivät paina Jokista. Satuttamisten summa on uusin lenkki uskomattoman tasalaatuisessa sarjassa. Ja nimenomaan laadukkaassa.

Seppo Jokinen on taas ajassa kiinni. Satuttamisten summa alkaa yöllisellä yliajolla Tampereen kadulla, ja jatkuu siitä katuryöstöihin ja 17-vuotiaan nuoren miehen putkakuolemaan. Tutkinnan edetessä irralliset tapaukset liittyvät yhteen. Teoksessa painotetaan moneen kertaan, ettei Tampereella ole määritelmän mukaisia katujengejä. Viime vuoden uutisissa paljon esillä olleille katuryöstöille Jokinen onkin kehitellyt yllättävän taustan, jossa hänen inhimillinen otteensa pääsee taas oikeuksiinsa.

Toisena juttuna Koskisen ryhmä joutuu paneutumaan jo kerran selvittämäänsä henkirikokseen, josta syytetty saa vapauttavan tuomion Pirkanmaan käräjäoikeudelta.

Ulkoisesti uusimman Koskisen ainoa ero aiempiin on tutkintasihteeri Roosa Rusinpään äitiysloma. Hänen sijaisenaan on aloittanut flirttaileva ja kovaa naurava Alli Leino, joka käy komisarion hermoille.

 Mutta on Satuttamisten summa muutenkin hieman erilaista Jokista. Siitä puuttuu hänen dekkareilleen ominainen huumori lähes tyystin. Siitä muistuttaa vain pari silmäniskua siihen suuntaan, että Koskinen on nykyään myös tv-hahmo. Kaation ja Pekin kiistely ja älynväläykset sekä keventävä tilannehuumori puuttuvat teoksesta oikeastaan kokonaan.

Mikä voisi selittää, että Satuttamisten summa on tummasävyisin Koskinen? Ovatko Koskinen ja muut sarjassa alusta alkaen mukana olleet poliisit ikääntyneet ja väsyneet niin, että huumori ei enää ole yhtä herkässä kuin ennen? Tähän suuntaan viittaa koko sarjan ensimmäinen kohtaus Pekin kotona. Vai onko Jokinen/Koskinen saanut niin kylläkseen järjettömästä ja tarkoituksettomasta viime aikoina raaistuneesta väkivallasta, että se vaikuttaa mielialaan?

Muuten Koskinen on Koskinen. Esimiesten kieltämää sooloilua tarvitaan ennen kuin jutut pannaan pakettiin. Koskisen yksityielämää kuvataan hieman mutta riittävästi. Rikoksilla on taustansa ja rikosten uhreja Jokinen muistaa pitää esillä.

Satuttamisten summan loppu on tällaiselle kohta 30 vuotta Koskisen matkassa kulkeneelle erityisen sykähdyttävä. Ei muuta kuin odottamaan ensi vuoden kevättä ja sitä, mitä Jokinen keksii, kun sarja täyttää tasavuosia.