keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Dekkarikuningatar Camilla Läckberg epäonnistuu totaalisesti uudessa avauksessaan mentalisti Fexeuksen kanssa


 

Camilla Läckberg & Henrik Fexeus: Mentalisti (Box). Suomentanut Kirsi Kokkonen. 619 sivua, Otava.

Idea on paperilla hyvä. Valtavan suosittu viihdedekkarien kuningatar Camilla Läckberg hakee taas uutta suuntaa ja yhdistää voimansa ystävänsä, Ruotsissa hyvin tunnetun mentalistin Henrik Fexeuksen kanssa. Tavoite lienee puhkikuluneen sarjamurhaajatrillerin uudistaminen tuomalla poliisin erikoisryhmään mentalisti.

Käytännön toteutus on kammottavan huono. Yli 600-sivuinen Mentalisti on puuduttava, ärsyttävä ja tylsä. Jännitystä siinä sitä vastoin ei ole ollenkaan.

Mentalistissa jahdataan taas yhtä neroa sarjamurhaajaa, joka jättää vihjeitä poliisien pureskeltaviksi. Murhaaja tappaa uhrinsa erilaisiin illuusioihin käytettävissä taikalaatikoissa. Koodi on uhreihin viillelty järjestysnumero sekä kello, joka on pysähtynyt oletettavasti murhan tekohetkellä.

Murhattuja on kolme ja kello tikittää. Ehtivätkö poliisit estää neljännen murhan?

Mentalisti epäonnistuu ensinnäkin siksi, että sen henkilöt ovat ärsyttäviä kopioita nordic noirin perushahmoista. Päähenkilö on bakteerikammoinen ja sosiaalisesti lievästi kömpelö etsivä Mina Dabiri. Kevytmuunnelma Sillan Saga Norenista ilman tämän karismaa. 

Hän houkuttelee tutkijaryhmään neuroottisen julkkismentalisti Vincent Walderin taikuuden ja ihmismielen asiantuntijana. Kliseiset henkilöhahmot täydentää poliisi Ruben, joka suhtautuu seksistisesti naisiin ja halveksivasti Vincentiin.

Toiseksi teos on tuskallista luettavaa, koska päätarina ei etene. Murhaaja iskee yli sadan sivun välein ja tutkinta on pääasiassa kokoushuoneessa istumista. Kun väistämätön ja ääritavanomainen loppuhuipennus viimein tulee, ei Minan ja Vincentin puolesta jännitä tippaakaan, koska takakannessa kerrotaan tarinan jatkuvan vielä kahdessa kirjassa.

Murhatutkinnan sijaan suuren osan kirjasta haukkaa sen päähenkilöiden yksityiselämä. Henkilöhamojen syventäminen onkin monien valiodekkarien varsinainen juju, mutta sekään ei nyt onnistu Läckbergiltä ja Fexeukselta. Minan elämä on lähinnä lian välttämistä. Vincentin sotkuinen perhe-elämä on luku sinänsä. Hänen häiriintyneeltä vaikuttava vaimonsa on ex-vaimon sisar ja siis täti kahdelle perheen kolmesta lapsesta.

Jo alkusivuilla käy selväksi, ettei Mentalisti ole mikään jännärisensaatio, vaan pitkäpiimäinen epäonnistuminen. Jaksoin loppuun vain, koska se oli vuoden viimeinen uutuusdekkari listallani. Se oli myös yksi huonoimmista tänä vuonna luetusta 56 jännäristä.

9 kommenttia:

  1. Mää en oo uskaltanu tarttua Läckbergin uusiin kirjoihin, koska tykkäsin niin paljon Fjällbacka- sarjasta, jolla sai aivot ihanasti narikkaan. En halua pilata sitä fiilistä, mikä tosta sarjasta jäi.

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut suuren osan Fjällbacka-sarjasta. Eivät ole ihan minun juttuni, mutta kieltämättä Läckberg on taitava ja koukuttava. Siksi olenkin niin tyly Mentalistille, koska tämä on täysi floppi.

    VastaaPoista
  3. Luin ja pidin kirjasta!

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut kaikki Läckbergin kirjat ja pitänyt niistä tosi paljon, joten odotin paljon tältä kirjalta- mutta tämä oli todellinen pettymys! Pitkäveteinen, tapahtumaköyhä- harmi jos seuraavat kirjat on samaa luokkaa😒

    VastaaPoista
  5. Itse tykkäsin Mentalistista ja nyt luen Kulttia:)

    VastaaPoista
  6. Läckberg Fexeus yhdistelmä toimii ja on keskivertoa parempaa lukemista omassa genressään. Suosittelen!

    VastaaPoista
  7. Hyvin arvioitu. Täysin samaa mieltä. Kultti vielä huonompi, tarinat rikoksiin ja niiden selvityksiin shakin ym kautta epäuskottavia.

    VastaaPoista
  8. Munkin mielestä kirja oli aivan luokattoman huono, tylsä, jankkaava, ei yhtään jännä, epäuskottava. En vaan viitsinyt jättää kesken, kun olin jo niin pitkällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täällä! Luin loppuun asti, koska olin jo ehtinyt niin pitkälle odotellessani, että muuttuisi paremmaksi. Olen tykännyt Läckbergin kirjoista tähän mennessä, mutta tästä yhteistyönä kirjoitetusta puuuttuu kyllä kaikki se, mikä on tehnyt hänen omista kirjoistaan hyviä. En lisäksi voi sietää päähenkilöitä. Mentalisti Vincent ja likafobiainen Mina on ihan yhdentekeviä hahmoja, joiden kirjoittamisessa ei näy lainkaan sitä lämpöä ja inhimilliyyttä, mitä Läckberg yleensä onnistuu tuomaan kirjoihinsa raakojen murhien vastapainoksi.

      Poista