Seppo Jokinen: Pahasti tehty. 368 sivua, CrimeTime.
Seppo Jokisen uusi komisario Koskinen on ollut varma kevään merkki jo yli neljännesvuosisadan. Vai ilmestyivätkö ensimmäiset eri kustantajalle tehdyt kirjat 1990-luvulla keväisin? Hällä väliä. Jokisen kirjoista on tullut lukijoiden kestosuosikkeja ja kirjailija on vastannut huutoon pitämällä sarjan tason hämmästyttävän korkealla.
27. osa Pahasti tehty on Jokisenkin mittapuulla erinomainen teos, yksi sarjan parhaista. Kaikki tutut elementit ovat kohdallaan niin kuin pitääkin. Sen lisäksi veteraanilta on irronnut vielä yksi kierros lisää hänelle tunnusomaista riipaisevuutta ja empatiaa rikoksen taustalla.
Kirjan alussa Jokinen näyttää mallia siitä, miten lukija vedetään välittömästi komisario Koskisen tämän kevään kahden jutun taikamaailmaan. Mustassa marraskuun yössä ahdistunut mies nostaa ruumiin auton takakonttiin ja jättää auton hervantalaisen huoltamon parkkipaikalle. Seuraavana päivänä Koskinen, Pekki ja Veli-Pekka Simo sanailevat Tampereen kaduilla häiriköivästä Räyhäremmistä.
Jutun raamit ovat siinä ja sitten vain nautiskellaan, miten Jokinen tällä kertaa kuljettaa kahta rikosta tutkivaa Koskista ja tämän yksityiselämää eteenpäin.
Kun on kirjoittanut yli neljännesvuosisadan, riittää menneisyydessä tapahtumia ja henkilöhahmoja, joista ammentaa uusiin teoksiin. Jokinen kokeili kaksi vuotta sitten ilmestyneessä Pisara veressä -teoksessa takaumarakennetta. Silloin tavattiin nuoret järjestyspoliisit Koskinen ja Pekki ruumiin ääreltä vuonna 1986. 33 vuotta myöhemmin tapaus nousi uudelleen pintaan.
Pahasti tehdyssä ei mennä Koskisen uran alkuaikoihin, mutta menneisyys, silloin tehdyt virhearviot ja etenkin tekemättä jättämiset tulevat vastaan uusissa jutuissa. Pahasti tehty toimii kyllä aivan itsenäisenä teoksena, mutta eniten siitä saavat irti ne, jotka muistavat kirjat silloin, kun sarja oli vielä nuori.
Olen arvionut näitä komisario Koskisia ensimmäisestä romaanista lähtien ja aina painottanut kirjojen inhimillistä otetta. Uusimmassa sitä tuntuisi olevan tavallistakin enemmän, koska Koskinen joutuu lähelle tulevan murhajutun takia miettimään omiakin tekojaan.
Häirintäjutussa taas Jokinen näyttää ottavan kantaa vihapuheeseen - aiheeseen joka sai aivan uutta kantavuutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Rikosjuttujen rinnalla Koskisissa kulkee aina päähenkilön yksityiselämä, joka on huumorin lisäksi sarjan kantavia juttuja. Siinä ollaan käännekohdassa.
Komisario Koskinen taitaa olla suositumpi kuin koskaan. Kirjojen lisäksi sitä siivittää hyvin tehty ja uskollisesti kirjojen henkeä noudattava tv-sarja, jonka ensimmäistä kautta Nelonen parhaillaan esittää. Toinen kausi tulee maksupalveluun jo kesäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti