Yhdeksän Hautalehto-dekkarin jälkeen Christian Rönnbacka nostaa tempoa Porvoon leppoisista maisemista uudessa sarjassa. Ruotsalaispoliisi Henna Björk on tuttu viimeisimmästä Hautalehdosta Tulen aika ja saa nyt siis oman nimikkosarjan, jossa poliisirealismin sijaan tähdätään trillerimäiseen vauhdinpitoon.
Hautalehto-sarja on ollut rasittavan epätasainen. Sen parhaimmistoa on hyväksi tv-sarjaksikin tehty Kylmä syli. Jotkut osat, esimerkiksi Majakka, ovat vain pitkästyttäviä.
Suomalaistaustaisen Henna Björkin nimikkosarja käynnistyy samoissa kaksijakoisissa tunnelmissa. Alussa on ohueen kirjaan yllättävän paljon tarinan pohjustusta ja asetelmien luomista. Sitten mennään kaasu pohjassa, mutta jännitystä Rönnbacka ei saa syntymään. Lopussa tarinan vähätkin jännitteet lässähtävät.
Hyvän idean Iskuun Rönnbacka on saanut todennäköisesti oikeudenkäynnistä, jossa Suomessa asuvaa sierraleonelaista miestä epäiltiin hirmuteoista Liberian sisällissodassa 1999-2003. Iskussa yksi uudella nimellä esiintyvän Toojayn entinen lapsisotilas tunnistaa tämän ja kiristää rahaa. Huonostihan siinä käy. Vaaravyöhykkeelle joutuu myös kaksi muuta entistä lapsisotilasta, jotka asuvat Ruotsissa.
Henna Björk joutuu Tulen aika -dekkarin tapahtumien jälkeen omasta ryhmästään poliisin neuvontapuhelimeen. Suomen suojelupoliisista hän saa tarjouksen, josta ei olisi järkeä kieltätyä: pelasta opettajana työskentelevä Ismael ja toimita hänet Suomeen.
Helpommin sanottu kuin tehty sen jälkeen, kun Henna, Ismael ja tämän tytär Onerah saavat peräänsä sekä poliisit että palkkiota metsästävät jengirikolliset. Hennan ja hänen seurueensa menoa ohjaa Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen.
Isku on parhaimmillaan hurjassa takaa-ajossa, jossa ajoneuvot vaihtuvat, luodit kiitävät ja Göteborgissa jengirikollisuuden kanssa työskentelevä Henna tarvitsee kaiken oveluutensa selviytyäkseen kahden tulen välissä.
Rönnbacka päästää itsensä kuitenkin liian helpolla. Mahdottomista tilanteista selvitään liikaa onnekkaiden sattumien avulla niin, että vaaran tunnetta ei pääse syntymään - eikä siis aitoa jännitystäkään.
Henna Björk -sarjan avaus on samalla lailla väljähtynyt kuin useimmat Hautalehto-dekkaritkin. Puolinaisuutensa takia sen loppusaldo on enemmän ärsyttävä kuin viihdyttävä, koska tarina olisi antanut mahdollisuuden niin paljon parempaan. Vielä 1980-luvulla tämän tasoiset tarinat julkaistiin pehmeissä kansissa nopealukuisina kioskikirjoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti