Femi Kayode: Pimeän jäljillä (Lightseekers). Suomentanut Kristiina Vaara. 461 sivua, Bazar.
Lokakuussa vuonna 2012 neljä nigerialaisen Port Harcourtin yliopiston opiskelijaa lynkattiin kuoliaiksi velasta syntyneen riidan synnyttämän väärinkäsityksen takia. Väkijoukko hakkasi ja lopulta poltti heidät palavilla autonrenkailla.
Psykologiaa ja luovaa kirjoittamista opiskellut Femi Kayode on esikoisromaanissaan siirtänyt Port Harcourtin tapahtumat sen lähellä olevaan Okrikan yliopistokaupunkiin. Pimeän jäljillä -dekkarissa murhattuja on kolme nuorta miestä ja tapaus selvitetty. Nuoret olivat varkaissa yliopiston asuntolassa. Ase laukesi, mikä hälytti raivostuneen väkijoukon paikalle. Lopputuloksena oli raaka lynkkaus.
Yhden uhrin isä, varakas pankkimies, haluaa kuitenkin tietää, miksi lynkkaus tapahtui. Sitä tutkimaan saadaan houkuteltua Yhdysvalloista Nigeriaan hiljattain palannut tutkiva psykologi Philip Taiwo.
Pimeän jäljillä on hieno rikostarina, mutta sen syvemmällä tasolla lukija pääsee kurkistamaan afrikkalaisen keskiluokan elämään ja ennen kaikkea vihan tarkoitukselliseen synnyttämiseen. Aihe on entistäkin ajankohtaisempi Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen takia. Sitä pohjustettiin määrätietoisesti demonisoimalla Ukraina ja ukrainalaiset.
Philip Taiwo ja häntä avustava katuviisas Chika saavat huomata Okrikassa olevansa kuin John J. McCready John Sturgesin elokuvassa Mies astui junasta: täällä ei muukalaisia nuuskijoita kaivata, koko yhteisö viestittää elein, sanoin ja teoin. Taiwon on kuitenkin tehtävä mitä miehen on tehtävä, koska kyse on myös sukupolvet ylittävistä lojaalisuussäännöistä eli hänen isänsä tuttavuudesta pankkimiehen kanssa.
Kayode juoksuttaa tarinaa mukaansa tempaavasti. Työuransa mainosalalla tehnyt esikoiskirjailija on kertojana lahjakkuus. Alusta asti on ilmiselvää, että moni valehtelee, eikä totuus lynkkaukseen johtaneista tapahtumista ole sittenkään tiedossa. Mutta ennen kuin Taiwo ja Chika ovat solmineet langat yhteen, tarvitaan monta uhkaavaa tilannetta ja niitä Kayode rakentelee maukkaasti. Pimeän jäljillä toimii mallikelpoisesti pelkkänä tavallisuudesta poikkeavana dekkarinakin.
Teoksen alussa Johannes Paavali seuraa sivusta kolmikon pahoinpitelyä ja lynkkausta. Tekeillä on suuri suunnitelma, jolla kiihkomieliset muslimit ja yhtä kiihkomieliset kristityt ajetaan toisiaan vastaan. Se on Kayoden romaanin varsinainen pihvi. Sille on tulossa myös jatkoa, sillä vaikka Okrikan tapaus saa ratkaisunsa, Johannes Paavali katoaa jäljettömiin jatkamaan juonensa punomista.
Pimeän jäljillä on varsinainen monikärkiohjus, sillä dekkarin, afrikkalaisen kulttuurin ja vihapuheen lisäksi kyseessä on kepeähkö avioliittokuvaus. Vain se jää länsimaalaiselle lukijalle arvoitukseksi, mikä on nigerialaisessa yliopistomaailmassa vuosikymmeniä vallinnut kultti, johon teoksessa koko ajan viitataan.
Kultin nimellä ei liene merkitystä. Kyseessä taitaa olla ns. confraternity. Enkunkielisessä kirjassa käytetään kultin rinnalla sanaa fraternity. Nigeriassa on väkivaltaisia opiskelijakultteja/ryhmiä. Näistä löytyy paljon tietoa googlettamalla. Mainio kirja tämä ja olen todella iloinen, että siitä on saatu suomennos!
VastaaPoistaElegia
Ootan kyllä, että saan tän käsiini ja pääsen lukemaan. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta.
VastaaPoista