Tove Alsterdal: Haudattu hiljaisuudessa (I tystnaden begravd). Suomentanut Katriina Huttunen. Gummerus 2013.
Olen viime vuosina enemmän haukkunut kuin kehunut niin maineikkaita ruotsalaisia dekkareita. Syitä on kaksi. Uudet tekijät ovat korvanneet omaperäisyyden aina vain raaemmalla väkivallalla ja ruotsalaisissa dekkareissa on jo liikaa sarjatuotannon makua.
Tyhmä minä, kun olen samaan aikaan jättänyt lukematta aivan laadukkaimpia ruotsalaisia dekkareita. Tämän hetken suosikkiruotsalaiseni on Tove Alsterdal, jonka loistavan Eira Sjödin -sarjan kolmatta osaa odotetaan kuumeisesti.
Mutta pakahduttavan loistelias on myös kymmenen vuotta sitten suomennettu Haudattu hiljaisuudessa, jonka tajusin lainata kirjastosta vasta nyt. Teoksessa on samoja elementtejä kuin Alsterdalin uudessa sarjassa. Se sijoittuu Pohjois-Ruotsiin ja rikoksen lisäksi mukana on täyteläistä alueen, sen ominaispiirteiden ja historian kuvausta. Tärkein ominaispiirre on Suomi-yhteys.
Työtön tomittaja Katrine Hedstrand saa tietää, että hänen suvullaan on autioksi jäänyt talo Kivikankaan kylässä Tornionjokilaaksossa. Yllättäen talolle olisi ostaja, joka maksaisi siitä valtavan summan rahaa. Samaan aikaan samassa kylässä murhataan erakoitunut hiihtäjälegenda Lapp-Erik Svanberg. Ja edelleen samaan aikaan Pietarissa murhataan rikollispomo.
Kivikankaalla Katrine tutustuu itselleen täysin vieraaseen elämänpiiriin ja -tapaan. On kaksi sääntöä: älä koskaan kieltäydy kahvitarjouksesta ja osaa vastata, kun kysytään, kenen sinä olet. Ei kysytä, kuka olet vaan kenen jälkeläinen olet.
Matkasta Kivikankaalle tulee matka Katrinen omaan historiaan. Hän ei ole tiennyt juuri mitään nyt dementoituneen äitinsä menneisyydestä. Kivikankaalla Katrinelle avautuu kylän menneisyys, jota värittivät 1930-luvulla tiukka uskonnollisuus ja toisaalta kommunismi. En tiennyt, että Ruotsistakin lähdettiin rakentamaan työläisten valtiota 1930-luvulla, mutta ei loikkareina vaan siirtolaisina, joista osalle maksettiin jopa matkat.
Sama kohtalo heillä silti oli kuin suomalaisilla kommunisteilla ja muilla Karjalan sosialistisen neuvostotasavallan rakentajilla. Romaanissa on jakso, jossa Katrine pääsee tutustumaan arkistoihin Petroskoissa. Samalla matkalla hän vierailee Krasnyi borin metsässä, jossa siirtolaisia ammuttiin joukkohautoihin Stalinin vainojen aikaan.
Romaani ilmestyi Ruotsissa vuonna 2012, mutta siinä on jo aavistus aikojen muuttumisesta ja Venäjän käänteestä autoritaarisempaan suuntaan.
Haudattu hiljaisuudessa on ensisijaisesti mahtava sukuromaani, mutta kyllä se on myös täysverinen murhatarina. Tove Alsterdalin kerronta on silkkaa nautintoa, samoin hänen kykynsä liittää eri elementtejä yhteen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Lukuromaani ja vaikuttava dekkari samoissa kansissa, niin kai tätä teosta voisi parhaiten luonnehtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti