perjantai 26. heinäkuuta 2024

Ari Wahlstenin kahdeksas Kit Karisma värisyttää ajankohtaisuudellaan


 

Ari Wahlsten: Pahan syleily. 262 sivua, CrimeTime.

Ari Wahlsten menee tyylinsä mukaisesti suoraan asiaan kahdeksannessa dekkarissaan Pahan syleily. Yksityisetsivä Kit Karisma saa toimeksiannon matkalla lounasravintolaan. Uuden radikaalin ja tutkivan ympäristöliikkeen New Green Caren aktivisti Ansa Hietala on kuollut auto-onnettomuudessa Kouvolan seudulla tutkiessaan mahdollista ympäristörikosta. Poliisinkin mielestä kyseessä oli onnettomuus, mutta uhrin sisko Elisa Hietala ei siihen usko. Hän palkkaa Kit Karisman tutkimaan mahdollista murhaa.

Pahan syleily vie Kit Karisman ympäristörikosten ja kieron rakennusbisneksen maailmaan. Pisteliäitä huomioita Wahlsten esittää myös sosiaalisesta mediasta elävien blingbling-julkisuudesta. Politiikkaakin sivutaan ja vielä sillä lailla virkistävästi, ettei kansanedustaja Aarne Myllymaa ole mikään konna.

Aineksia riittää moneen suuntaan napakassa selvästi alle 300-sivuisessa teoksessa. Meno on alunkin jälkeen kiihkeää. Nyt ei pidetä ikävää' eikä tylsää. Nopeatempoisuuttaa ryydittää kovaotteisuus. Kun ammutaan, niin ammutaan kovilla ja kohti. Wahlstenin kerronta on takuutyötä niin perinnedekkarin kuin yhteiskuntatietoisen rikosromaaninkin ystäville.

Se mikä lopullisesti nostaa Pahan syleilyn Kit Karisma -sarjan parhaimmistoon on kuitenkin Lapissa tapahtuva yllätyskäänne. Koska kyseessä on yllätys, siitä ei voi tässä sanoa yhtään enempää. Kokekaa ja nauttikaa itse, miten mestarillisen koukun kirjailija on kehittänyt. 

Sen verran uskataa sanoa, että Wahlstenin kuvien perusteella lyhyet hiukset ovat todennäköisesti nousseet tanakasti pystyyn, kun hän on lukenut uutisia tänä kesänä. Pahan syleilyn juonikuvion yhtäläisyys todellisiin vasta sen kirjoittamisen jälkeen ilmi tulleisiin tapahtumiin on hätkähdyttävä, kylmäävä, jopa hieman pelottava.

Vuosi sitten nihkeilin edellisen osan ilmestyessä, että Langennut kaupunki on liian samanlainen kuin edelliset Kit Karismat. Kaipasin jonkinlaista uusiutumista. Nyt sitä saatiin. Väkevän ajankohtaisuuden lisäksi Lapin paukkupakkasessa tapahtuvat toimintakohtaukset tuovat kaivattua vaihtelua pääasiassa Helsinkiin sijoittuvaan sarjaan.

Lievät, hyvin lievät, moitteet tulevat siitä, että Wahlsten on matkan varrella miltei unohtanut Kit Karisman rakkauden suomalaisiin tangoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti