Antti Halme: Lintukoto. 341 sivua, WSOY 2026.
Kylläpä teki vaikutuksen. Parikymmentä vuotta nuorisokirjoja kirjoittanut espoolainen Antti Halme liikuttaa voimallisesti esikoisdekkarillaan Lintukoto. Hyvät henkilöhahmot, ajassa kiinni oleva rikosjuoni ja luistava kerronta pistävät jo tässä vaiheessa harmittamaan, miksi Björn Sten -sarjasta on tulossa vain kolmiosainen.
Somevaikuttaja Sara Salmela, SaSa, on kutsunut sankan fanijoukkonsa Espoossa sijaitsevan kotitalonsa luo. Luvassa on jotain jännää. Nuoren fanikunnan järkytykseksi Sara hirttäytyy kotinsa parvekkeelta. Tai siltä näyttää, koska murhahan se on.
Heti teoksen alussa nuori mies murhataan polttamalla hänet elävältä espoolaisessa metsässä. Murhien uhreja yhdistää lintu-symboli. Mikään muu ei sitten yhdistäkään maahanmuuttajataustaista Saraa ja uusnatsipiireissä liikkunutta työtöntä Jani Pärnästä, mutta yhteen jutut kietoutuvat.
Sympaattinen rikospoliisi Björn Sten alkaa tutkia tapauksia työparinsa Krista Katajan kanssa. Kyseessä on uusi hieno kaksikko suomalaiseen rikoskirjallisuuteen. Viisikymppinen Nalle Sten on jalat maassa -tyyppi ja kaapista ulos tullut homo, joka asuu yhdessä temperamenttisen miesystävänsä Fernando Cortezin kanssa. "Risu" Kataja on yh-äiti, joka suhtautuu asioihin porilaisella tylyllä suoruudella. Kaksikon kemia toimii loistavasti ja saa lukijan hykertelemään mielihyvästä.
Sara Salmelan murhan tutkinta pakottaa poliisikaksikon tutustumaan influensserien maailmaan, jossa kauppatavarana on oma persoona. Teoksen ainesosia ovat myös äärioikeisto ja uskonnolliset kultit, joihin etenkin nuoret miehet ovat alkaneet tuntea vetoa.
Antti Halmeen tausta pitkän linjan nuorisokirjailijana tuottaa hyvää tulosta myös aikuisten dekkarissa. Hänen kuvaamansa maailma nuorten epävarmuuksineen ja haluna samaistua johtajatyyppeihin tuntuu aidolta ja raikkaalta avaukselta rikoskirjallisuuden aihepiiriin. Björn Stenin muistot omista ylipainoisen nuoren kiusaamiskokemuksistaan täydentävät kuvaa.
Stenin homoudesta ja liitosta Nando Cortezin kanssa Halme kirjoittaa paisuttelematta arkisena asiana. Parisuhde mikä parisuhde. Espoon poliisissa Nallen suuntautumisesta tiedetään, mutta poikaystävän kanssa on vielä vaikeaa kulkea kadulla käsikkäin.
Sten on sikälikin miellyttävä poliisihahmo, että hänellä asiat ovat kunnossa. Suhde Fernandoon ja omaan tyttäreen on hyvä. Ex-vaimokaan ei kanna kaunaa.
Kahden murhan rikostarina yksinkertaisesti toimii. Nallen ja Risun tutkimukset ovat viihdyttävää luettavaa, jota kaksikon keskinäinen naljailu ryydittää mukavasti. Loppuratkaisu tuntuu loogiselta ja koskettaa.
Viime vuonna ilmestyi erityisen paljon hyviä kotimaisia esikoisdekkareita. Antti Halmeen Lintukoto antaa lupauksen, että niin voisi käydä tänäkin vuonna. Tässä on nyt vähän aikaista puhua mistään koko vuoden parhaista kirjoista, mutta Lintukoto on niin onnistunut avaus, että ei sitä voi olla hehkuttamattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti