Harri Virtanen: Tuhon ystävät. 276 sivua, Johnny Kniga 2026.
Monia television rikossarjoja käsikirjoittamassa ollut Harri Virtanen debytoi viime vuonna dekkarikirjailijana tiukkaan puristetulla Valaistuneella tappajalla. Vakoilua, terrorismia ja yhteiskunnallisia kytkentöjä sisältävä teos latistui hieman vasta lopussa, kun murhan taustat paljastuivat yksilöpsykologisiksi.
Kakkososassa Tuhon ystävät ei latistu mikään. Se ottaa monet aiheensa suoraan viime kuukausien uutisista ja luo niiden päälle painjaismaisen ja kauhistuttavan näkymän siitä, mitä sota voisi olla aivan lähitulevaisuudessa. Venäjän ja Ukrainan välinen droonisota on jo muuttanut kaiken neljässä vuodessa. Seuraava mullistus voi olla oven takana.
Tuhon ystävät on Joki-sarjan toinen osa. Joki on KRP:n monella tavalla rikkinäinen erikoistutkija Henri Joki, joka tutki edellisessä osassa Supon työntekijän murhaa. Tämä oli päässyt lähelle korkean tason vakoiluvyyhtiä. Vakoilua tehtiin tietysti Venäjän laskuun.
Jatko-osassa tapahtuu Suomen historian suurin terrori-isku, mutta juonen kannalta keskeisin on suomalaisen peliyhtiön kehittämä mullistava sotapeli Quantum Strike. Peliä testaavat teinit ohjaavat drooni-iskuja, jotka näyttävät oikeilta tuhotöiltä oikealla Ukrainan sotarintamalla.
Poliisi saa vihiä jostain oudosta, kun neljä saman koulun 14-vuotiasta poikaa on yrittänyt itsemurhaa lähes samaan aikaan. Kyseessä voisi olla myös sairas some-haaste, mutta ei ole. 16-vuotias peliä testannut Niklas Reitari ryhtyy ottamaan selvää Quantum Striken rahoittajien taustoista ja avustaa poliisia heille tuntemattomaan todellisuuteen.
Samaan aikaan parikymppinen sairaanhoitajaopiskelija Riikka Järvinen suunnittelee kouluiskua. On kesä, mutta seuraavan lukukauden ensimmäisenä päivänä hän toteuttaisi suunnitelmansa, joka suuntautuu itsekkyyttä ja yksilökeskeisyyttä vastaan. Hän toteuttaa kristittyjen velvollisuutta jouduttaa lopunaikoja nyt, kun käynnissä on sota hyvän ja pahan välillä.
Vauhdilla etenevässä teoksessa on monia epäuskottavuuksiakin, mutta niistä nillittäminen on turhaa. Tuhon ystävät on viiltävä pysäytyskuva ajasta, jota elämme juuri nyt, ja varoitus siitä, mitä kohti olemme menossa.
Kuten Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson on sanonut, Ruotsi ei ole sodassa, mutta ei elä myöskään rauhanajassa. Pätee myös Suomeen ja koko Eurooppaan. Venäjä yrittää horjuttaa länsimaisia demokratioita ja käyttää hyväkseen perinteisiin arvoihin paluuta vaativaa äärioikeistoa. Sen retoriikka on teoksessa vain vähän kärjistetympää kuin mitä perussuomalaiset suoltavat somekanaviinsa päivittäin.
"Me eletään lopunajan fasismia", teoksessa lainataan Naomi Kleinia.
"No, Naomi Kleinin mukaan 30-luvun fasismi lupasi keskiluokalle kuitenkin tulevaisuuden, pienen palan maata ja toimeentulon. Lopunajan fasismi ei lupaa mitään, Pelkkää tuhoa", Henri Joki selventää.
Sen yhtenä osana sota hivuttautuu osaksi siviilielämää, mikä taas muistuttaa 1930-luvun fasismia.
Mutta miksi spektaakkelia tavoittelevat tuhoiskut? Motiivi voi olla mikä tahansa ideologia. Onko taustalla vain tarve tulla suureksi ja tunnetuksi? Tuntea edes jotain merkitystä? Myös terapeuttina työskentelevä Virtanen löytää tällaisia syitä.
Harri Virtanen juoksuttaa dystopiaansa hurjalla vauhdilla, pitää niin sanotusti tiukassa otteessaan alusta loppuun. Tuhon ystävät on ajankohtaistrillerien kärkeä, kuin huutava ääni, että pian on liian myöhäistä. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti