Alkuperäinen julkaisu 22.10.2012.
https://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon-matkassa/pohjantahden-alla-oli-kallen-selkonenkin/
Joulukuussa tulee kuluneeksi sata vuotta Väinö Linnan syntymästä. Hänen vaikutuksensa suomalaisten tajuntaan on käsittämätön. Linnan viimeisen romaanin, Täällä Pohjantähden alla -trilogian kolmannen osan ilmestymisestä tuli tänä vuonna kuluneeksi 57 vuotta. Kun yli 1200 suomalaiselta kysyttiin Suomalaiset ja historia -hankkeessa eniten vaikutuksen tehnyttä taideteosta, saivat Linnan kirjat reilusti yli puolet äänistä.
Linnan kirjoittamat romaanit Suomen viime vuosisadan ensimmäisestä puoliskosta sekä jatkosodasta ovat muuttunut totuudeksi, vaikka ne ovat edelleen fiktiota. On toteutunut se, mitä John Fordin hienossa länkkärissä Mies joka ampui Liberty Valancen sanotaan: Jos totuus ja legenda ovat ristiriidassa, painakaa legenda.
Samassa tutkimuksessa Kalle Päätalon tuotanto sai 18 mainintaa. Hän kirjoitti 30 samasta vuodesta Linnan kanssa, mutta ei ole saavuttanut samanlaista asemaa ”oikean historian” kuvaajana.
Tämä johtunee ensiksi siitä, että Kalle kirjoitti vain siitä, minkä itse koki ja näki. Ja toiseksi väärin perustein syntyneestä maineesta jotenkin tylsänä kirjailijana.
Olen aiemmin itsekin pitänyt Kallen suppeaa näkökulmaa hänen kirjojensa suurimpana heikkoutena. Nyt uudella lukemisella tajuan olevani väärässä. Iijoki-sarja on samalla lailla todistusvoimainen kansankuvaus kuin Pohjantähti.
Taas: Suomi oli yksi maa, jossa asui monta kansaa.
Suomen historian suuret tapahtumat koettiin maan eri laidoilla aivan eri lailla. Pentinkulma eli Urjala oli lähellä ja keskelläkin vuosien 1918 – 1932 tapahtumia. Taivalkoskella niistä kuultiin vain epämääräisiä tietoja. Mäntsälän kapinaa 1932 yritettiin seurata sanomalehdistä, jotka Posti-Manta kantoi Jokijärvelle kolme kertaa viikossa. Jakopäivinä aamulla Oulussa painettu Kaleva ehti Jokijärvelle samana iltana, mitä pidettiin todistuksena siitä, että vauhdin votakka se vain kiihtyy. Apteekkari Mölö-Matti yritti kuunnella kapinaa radiostakin, mutta yhteys ei toiminut. Koko kapina jäi epäselväksi. Kuka kapinoi ja minkä takia?
Vasta nyt huomaan täysin, miten hienovaraisesti Kalle kuljettaa oman mikrohistoriansa rinnalla suurempaa kertomusta. Valtakunnan asioista käytiin kovat raatit paikkakunnan merkkitaloissa, joihin väki kerääntyi iltaisin postia odottamaan. Kalle oikein imi miesten puheet, lohkaisut ja tulkinnat itseensä.
Niistä muodostuu se toinen kertomus, kansan kokemus, josta Päätalonsa läpikotaisin tuntenut Juice Leskinen puhui eräillä Päätalo-päivillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti