Kauko Röyhkä - Anneli Aunola: Tanssipartneri. 304 sivua, CrimeTime.
Vuoden 2021 huikean kotimaisen dekkarivuoden kiinnostavimpia esikoisia oli rock-muusikko Kauko Röyhkän ja eläkkeellä olevan rikostutkija Anneli Aunolan yhteinen teos Liian lempeä mies. Hieno vuoteen 1993 sijoittuva poliisiromaani kertoi Aunolan kokemuksiin perustuen välinpitämättömyydestä, jolla poliisi silloin suhtautui pedofiliaan ja pedofiilien uhreihin.
Sarjan kakkososassa Tanssipartneri vuorossa on naisiin kohdistuva väkivalta. Valitettavasti tulos jää kauas vaikuttavasta esikoisesta. Teoksessa ei ole jäntevää juonta, mutta siinä on iso joukko sivuhahmoiksi jääviä henkilöitä, joiden yhteys varsinaiseen tarinaan jää hämäräksi. Sellainen on esimerkiksi alkoholisoitunut diplomaatin ex-vaimo, jota viina vie, vaikka kotona olisi uusi kiltti mies.
Oudolta tuntuu sekin, ettei Tanssipartnerista selviä, mihin vuoteen tai edes vuosikymmeneen se sijoittuu. Todennäköisesti vuoden 1993 jälkeiseen, koska sen alussa viedään loppuun pedofiliasta kiinni jääneen varastomies Arvi Kaapposen tapaus. Viittaukset kirjoituskoneisiin, tietotekniikkaan siirtymiseen ja VHS-kasetteihin tuntuvat kuitenkin 1980-lukulaisilta.
Teoksen tanssipartneri on konstaapeli Alisa Aron uusi miesystävä Sami, jonka hän tapaa Vanhan kellarin tansseissa. Järvenpäässä asuva yksinhuoltaja on valmis lähes oikopäätä aloittamaan parisuhteen Samin kanssa ja muuttamaan lastensa kanssa huonokuntoiseen vuokrataloon Helsingin Puistolassa. Vähitellen paljastuu, että mukavalla ja turvallisella Samilla on pimeä puolensa ja pelko astuu suhteeseen.
Röyhkä ja Aunola kuvaavat mekanismeja, joiden vuoksi moni nainen alistuu väkivaltaiseen suhteeseen ja palaa siihen aina takaisin, kun mies pyytelee anteeksi ja lupaa parantaa tapansa. Alisan ja Samin parisuhteen ja sen kehityksen kuvaus on Tanssipartnerin parasta antia ja siihen olisi kannattanut keskittyä.
Koulukodista karannut tyttö ja raiskaajaksi muuttuva aikamiespoika ovat turhia sivupolkuja. Saminkin kehitys menee loppua kohden raskaasti yli. Sittenkin, vaikka hahmo perustuisi Anneli Aunolan kokemuksiin poliisina.
Ehkä Röyhkän käsialaa oleva pelkistetty ja toteava kirjoitustyyli lisäävät kirjan viimeistelemättömyyden vaikutelmaa. Vielä yksi kustannustoimittajan kierros olisi tarvittu, että Tanssipartneri nousisi Liian lempeän miehen tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti