Heine Bakkeid; Haudattu salaisuus (St. Avenger). Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry. Into, 423 sivua.
Heine Bakkeidin neljännessä dekkarissa Haudattu salaisuus palataan sinne, mistä poliisin sisäisen tutkinnan erikoisryhmän Thorkild Asken piina viisi vuotta aiemmin sai alkunsa. Aske tuli silloin Stavangeriin tutkimaan väkivaltaisen konstaapeli Simon Bergelandin väärinkäytöksiä, tuli huumatuksi, ajoi kolarin, jossa kuoli Bergelandin naisystävä Frei, joutui vankilaan, jossa yritti itsemurhaa ja sai lievän aivovamman.
Viisi vuotta myöhemmin rantadyynin hiekasta löytyy ruumis, joka osoittautuu Bergelandiksi.
Sarjan aiempien osien perusteella Bergeland oli konna, joka järjesti Asken huumaamisen saadakseen tämän pois kannoiltaan. Frein kuolema oli traaginen virhe.
Nyt kahdessa aikatasossa etenevässä tarinassa kerrotaan, mitä todellisuudessa tapahtui. Asken jouluviikolla tapahtuvat tutkimukset ja tapahtumat viisi vuotta sitten vuorottelevat. Paljon käytetty rakenne toimii tässä teoksessa mainiosti. Totuus kuoriutuu esiin kerros kerrokselta.
Kumpaakin tutkintaa yhdistää kadonneen tietokoneen etsintä. Tilintarkastaja Harald Ramberg kaipaa sitä niin paljon, että oli viisi vuotta sitten valmis maksamaan 20 tuhatta kruunua koneen palauttavalle murtomiehelle. Narkkarien haltuun päätynyttä tietokonetta jäljittää myös Aske, jonka vastuksina rikollisten lisäksi on kaksi epämiellyttävää poliisia.
Heine Bakkeid teki komean sisääntulon esikoisellaan Meren aaveet. Yhdistelmä traumaattisesta poliisista ripauksella mystiikkaa ja kauhuakin oli virkistävän uutta ja erilaista. Sitä seuranneet Paratiisin kutsu ja Nuku lapsi armaani eivät oikein täyttäneet esikoisen herättämiä lupaavia odotuksia, ja aika latteaksi käätyy Haudattu salaisuuskin. Varastetun tietokoneen sisältämän salaisuuden arvaa heti eivätkä pahat poliisitkaan tule varsinaisena yllätyksenä. Auki loppuun asti jää vain se, kuka on arvoituksellinen Mentori tapahtumien taustalla.
Bakkeid kirjoittaa letkeästi ja omapäisessä Thorkild Askessa on samaa säännöistä piittaamattomuutta kuin Norjan ykkösdekkarissa Harry Holessa. Siinä mielessä rinnastukset Jo Nesböön eivät ole täysin perusteettomia. Siinä mielessä taas ovat, että Bakkeid häviää jännityksen rakentamisessa 6-0. Edes Haudatun salaisuuden tärkein vaaranpaikka ei tunnu oikein miltään.
Haudattu salaisuus sai viime vuonna Norjan parhaan dekkarin Riverton-palkinnon. Suomessa se tuskin olisi päässyt edes loppukilpailuun, niin paljon parempia dekkareita täällä julkaistiin ja julkaistaan. Mitä norjalaiset, ruotsalaisista puhumattakaan, tekevät paremmin, kun niitä ei saada kunnolla maailman best seller -listoille? Teosten laadusta se ei ainakaan ole kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti