Grethe Böe: Mayday (Mayday). Suomentanut Jaana Palanterä. 350 sivua, Bazar.
Norjalainen elokuva-alalla työskennellyt Grethe Böe tuntuu ennustaneen Venäjän sotaan johtaneen aggression vuonna 2021 ilmestyneessä alkuteoksessaan hämmästyttävän tarkasti. Mayday-trillerissä se ei kuitenkaan kohdistu Ukrainaan vaan Venäjän teoksessa nimettömäksi jäävä presidentti haastaa suoraan Naton Pohjois-Norjassa. Tilaisuuden antaa Naton pohjoisessa järjestämä massiivinen sotaharjoitus ja siellä tapahtuva konflikti kahden hävittäjän välillä.
Tahallaan aiheutettu törmäys saa amerikkalaisen F-16-hävittäjän syöksymään maahan Venäjän alueella. Konetta lentäneet John Evans ja Ylva Nordahl selviävät hengissä, mutta Evans loukkaantuu pahoin ja matka tundran läpi arktisessa kylmyydessä takaisin Norjaan on pitkä. Perässä tulevat Venäjän erikoisjoukot.
Alkuasetelmastaan huolimatta Mayday ei kuitenkaan ole yksinkertaisella venäjäpelottelulla operoiva trilleri. Sen keskeinen kysymys on, kuka tekee rahaa sodalla.
Tehokkaan alun jälkeen yllättävän moniulotteiseksi ja sävykkääksi osoittautuva teos katsoo kriittisesti niin sanotun lännen 2000-luvulla tekemiä sotilaallisia operaatioita, etenkin Libyan yksinvaltiaan Muammar Gaddafin syrjäyttämistä vuonna 2011 ja sen seurauksia. Böellä ei tunnu olevan mitään illuusioita lännen uudesta sotilaallisesta humanismista, joksi Noam Chomsky nimitti amerikkalaisjohtoisia operaatioita demokratian viemiseksi eri maailmankolkkiin.
Toinen Böen vaikutin romaanilleen näyttää olevan Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin, josta tulee keväällä kuluneeksi 20 vuotta, ja sodan yksityistäminen miljoonatilin tehneille turvafirmoille.
Maydayssa paha vaanii siis myös omien joukossa, mutta ei Böellä ole mitään harhakuvitelmia Venäjänkään nykyjohdosta.
Teemat ovat hyviä ja puhuttelevia, mutta jännityskirjana Mayday on epätasainen. Se muistuttaa Alistair MacLeanin muinaisia jännäreitä, esimerkiksi Jääasema Zebraa siinä, että päähenkilöt ovat kaiken kestäviä superihmisiä, jotka haavoittuneinakin purevat hammasta ja jatkavat eteenpäin, selviävät ylivoimaisista vastuksista kuin ihmeen kaupalla.
Toisaalta Böen kerronnassa näkyy hänen hyvä arktisen alueen ja saamelaisuuden tuntemuksensa. Nordahlin ja Evansin vaivalloisen vaelluksen kuvauksessa ja selviytymiskeinoissa on lumovoimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti