Lilja Sigurdardóttir: Jääkylmä aurinko (Helköld sól). Suomentanut Marjakaisa Matthiasson. 253 sivua, Blue Moon / Docendo.
Hienoa, että Ulla Ekman-Salokankaan ja Raimo Salokankaan vuonna 2001 perustaman laadukkaista rikosromaaneistaan tunnetun Blue Moonin tarina jatkuu. Blue Moonin kustannustoiminta siirtyi syksyllä WSOY:hyn kuuluvan Docendon alaisuuteen. On loogista, että uusvanhan Blue Moonin ensimmäinen julkaisu tulee Islannista, sillä juuri se tutustutti suomalaiset islantilaisiin dekkareihin julkaisemalla Arnaldur Indridasonin valtavirrasta poikkeavat alakuloiset rikosromaanit.
Lilja Sigurdardóttir on Islannissa moninkertaisesti palkittu jännityskirjailija. Nyt Suomessa alkavaa Áróran tutkimuksia -sarjaa on siellä julkaistu jo neljä osaa. Jääkylmä aurinko ilmestyy virallisesti huomenna maanantaina.
Jääkylmä aurinko esittelee eräänlaisen yksityisetsivä Áróran, jolla on islantilainen isä ja englantilainen äiti. Hänen oma elämänsä on Englannissa, mutta nyt on lähdettävä Islantiin, koska hänen sisarensa, huumekauppias Björnin avovaimo Ísafold on kadonnut. Tehtävä ei ole mieluisa, sillä välit sisareen ovat poikki eikä Àróra pahemmin arvosta Islantia, jossa kesälläkin on enimmäkseen hyisen kylmää. Mutta kun äiti pyytää.
Sigurdardóttirin uuden sarjan avaus on ylistetty maasta taivaisiin. Kehuille tuntuu myös löytyvän katetta. Heti alussa mies hyvästelee rakastaan laavakivikossa. Kuolleen rakkaansa hän on sullonut matkalaukkuun, jonka kätkee kallionhalkeamaan.
Seuraavaksi esitellään Àróra, joka laittaa ylimielisen autokauppiaan tyylikkään tylysti järjestykseen. Hän tuntuu olevan juuri niin bad-ass -yksityisetsivä, kuin Islannissa asuva suomalaisdekkaristi Satu Rämö kannessa kehuu.
Àròran yksityisetsivän laatu jää vähän hämäräksi. Hän jäljittää rikollista rahaa, mutta kenen toimeksiannosta ja hyväksi? Ainakin hän haluaa oman osuutensa käteisenä, jotta voi levittää setelit sängylle ja kieriskellä niissä. Àròra ei myöskään epäröi käyttää naisellista viehätysvoimaansa naruttaakseen moraalittomia miehiä. Hän on siis ihanan kova luu, määrätietoisen tiukka persoona, joka ei kumartele ketään.
Sellaisen vaikutelman alussa saa, mutta harmillisesti teos kääntyy sovinnaisemmaksi, kun Áróra saapuu Islantiin ja sisaren etsinnän lomassa aloittaa romanttisen suhteen äveriään Hákonin kanssa, joka osoittautuu hotellin omistajaksi ja suuren luokan talousrikolliseksi. Chick lit -dekkarin suuntaan mennään, kun Áróra saa Ísafoldin etsinnässä avuksi kesälomalla olevan itseään vanhemman poliisin Danielin, joka on kaukaista sukua perheelle. Myös heidän välilleen syntyy romanttisia tunteita ja väärinkäsityksiä, jotka estävät etenemisen pidemmälle.
Jääkylmä aurinko toimii paikoitellen komeasti, mutta toisin paikoin hitaasti ja liian epäuskottavasti. Taitoa Lilja Sigurdardóttirilla kyllä on. Tarinan sivuhenkilöt syyrialaispakolainen Omaria piilotteleva Olga ja neuroottisesti ihokarvojaan ajeleva Grímur tuntuvat pitkään kummallisen irrallisilta hahmoilta, mutta heillä on tarkkaan harkittu ja looginen rooli tarinassa.
En ensimmäisen osan perusteella saanut oikein otetta Árórasta. Hän osoittautuu kyllä täysveriseksi hustleriksi, mutta ei niin asennemuijaksi kuin olisi toivonut.
Hauskoja ovat kahden kulttuurin välissä elävän Àróran huomiot islantilaisuudesta, ja yleensä pohjoismaalaisuudesta Englantiin verrattuna. Vauvat saavat nukkua ulkona vaunuissaan kun äidit ovat kahvilassa ja lapset ovat vapaita leikkimään keskenään ilman vanhempien valvontaa.
Jääkylmä aurinko ei missään nimessä ole huono uuden sarjan aloitus, mutta ei myöskään niin hyvä kuin sitä on ennakkoon hehkutettu. Auringon hehku jää haaleaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti