Mikaela Bleyn loistava dekkari Kunnia säilyttää arvoituksensa loppuun asti

 

Mikaela Bley: Kunnia (Systern). Suomentanut Jonja Rajala. 491 sivua, Tammi.

Gyldenstedtin suvun linnassa Malmössa järjestettävät juhlat päättyvät murhenäytelmään. Kapinallinen Märtha-tytär ei saavu 18-vuotisjuhlapäivällisilleen, koska hänet on murhattu linnan saunassa. Sen jälkeen rakennus on sytytetty tuleen. Palaneesta ruumiista löytyy 21 veitseniskua.

Mikaela Bleyn The Killer -sarjan toinen dekkari Kunnia synnyttää heti kutkuttavan arvoituksen, ja pitää salaisuutensa loppumetreille. Sarjan tyhmä nimi johtuu sen toisesta päähenkilön, rikostutkija Henrik Hedinin pelityylistä entisenä jalkapalloammattilaisena. Enemmän päähenkilöä on kyllä hänen työparissaan Leia Kaplanissa, jolla on traumaattinen menneisyys, mutta sillä ei mässäillä tässä teoksessa.

Kunnia on poliisiromaani, jossa kysytään kuka sen teki. Perinteiseltä ja kaavamaiselta kuulostaa näin pelkistetysti ilmaistuna. Todellisuudessa Bley pysyttelee kaukana kummastakin. Hän luo heti kärkeen tiheän tunnelman, joka pitää loppuun asti. 

Sivuhenkilöt, jotka liittyvät tai eivät liity Märthan murhaan, lisäävät arvoituksellisuuden tuntua. Heistä yksi on vanhan tuttavuuden perusteella Gyldenstedtien juhlissa ollut asianajaja Andreas. Toinen keskeinen henkilö on hermoheikko Frances, joka asuu sisarensa Ritan ja kuolleen Helena-sisaren pojan Leonelin kanssa. Frances on jotain paossa ja pelkää, että heidät löydetään. Mutta mitä? Ja onko vaara vainoharhaa vai totta?

Bley on kehittänyt loistavan jännitteensä pitävän juonen, jossa jutun ytimeen kaarretaan kaukaa. Ennen kuin juttu ratkeaa ja menneet mädännäisyydet nousevat pintaan, oikeat henkiöllisyydet ja vanhat ihmisten väliset suhteet paljastuvat kerros kerrokselta. On näissä yhteyksissä tietysti klisee, että mikään ei ole miltä näyttää. Se vain on totta, ja tällä kertaa arvoitusdekkari on erityisen huolellisesti ja mukaansa tempaavasti rakennettu.

Kunniassa sivutaan naisten kokemaa väkivaltaa, rasismia ja maahanmuuttoa. Niiden myötä teos on hyvin ajassa kiinni. Olennaisinta silti on, että tätä ennen viisi suomennettua dekkaria kirjoittanut Mikaela Bley on huippulahjakkuus, joka tietää miten lukija otetaan pihteihin ja pidetään otteessa viimeiselle sivulle asti.