Pekka Vänni: Hesekiel. 342 sivua, CrimeTime.
Pekka Vänni menee asiaan ääntä nopeammin esikoisdekkarissaan Hesekiel. Viidennellä sivulla oikeistopopulistisen puolueen konkaripoliitikko kuolee salamurhan uhrina eurovaalien viimeisessä tilaisuudessa Helsingin Narinkkatorilla. Paikalla oleva KRP:n rikosylikonstaapeli Taru Wahlberg saa vainun ampujasta ja ampaisee perään. Murhaaja kuitenkin katoaa Helsingin maanalaisiin tunneleihin.
Huima alku lupaa paljon, mutta sitten Vänni juuttuu pitkäksi aikaa KRP:n tilannehuoneeseen. Juttua tutkitaan, kuulusteluja tehdään ja kaikkiin toimiin ryhdytään niin kuin varmasti tehtäisiin oikeastikin. Se ei vain ole pitkän päälle kovin mielenkiintoista.
Aika pitkään saadaan odottaa jotain käännettä. Se tulee lyhyenä välähdyksenä, kun ilmeisesti ihmiskaupan uhrina prostituutioon pakotettu nainen yrittää paeta. Sen jälkeen palataan taas tilannehuoneeseen.
Teoksen rytmitys ontuu. Dynaamisemmilla vaihteluilla Hesekiel toimisi paremmin.
Vasta Hesekielin puolivälin paikkeilla juttu alkaa jäsentyä. On poliitikon salamurha, ihmiskauppaa pyörittävä rinki sekä mahtimiesten saunaseura, jossa pannaan Suomen asioita kuntoon. Päästään ulos toimistosta. Tehdään uskaliaita operaatioita, tutustutaan tarkemmin sarjan muihin keskeisiin henkilöihin.
Alkaa valjeta, että Hesekiel on murhaaja, joka tappaa kostaakseen uhriensa pahat teot. Mutta mitä pahaa Narinkkatorilla ammuttu veteraanipoliitikko Pauli "Pate" Tenhunen on tehnyt?
Suuren kansainvälisen teknologiayhtiön johtotehtävissä työskentelevä Pekka Vänni kirjoittaa elävästi. Tarina sinänsä luistaa vaivattoman tuntuisesti. Teemat ovat puhuttelevia. Oikeistopopulismi, demokratian tulevaisuus, yhteiskuntaa sotatilaan ajavat kiihkoilijat. Nehän ovat tuttuja viime päivien uutisistakin.
Taru Wahlbergin henkilöä Vänni avaa vähän kerrallaan. Hän on taas uusi mielenkiintoinen naishahmo dekkarisarjan vetonaulaksi. Naisiahan uusien sarjojen päähenkilöt yleensä ovat.
Aineksia on, mutta esikoinen ei ihan nappaa. Nimihenkilö Hesekiel jää täydeksi arvoitukseksi niin, että lukijalle jää hölmistynyt olo. Viritelläänköhän tässä suoraa jatkoa seuraavaan osaan?
Lopullisesti maku tähän esikoisdekkariin menee loppuratkaisussa. Ai sellainen James Bond -pahisten kaltaisen suuren suunnitelman toteuttaja oli tapahtumien taustalla.
Kaikesta tässä sanotusta negatiivisesta huolimatta en menetä toivoani Pekka Vänniin yhden kirjan perusteella. Kuten sanottu, hän kirjoittaa erinomaisesti, joten ehkä seuraavalla kerralla rytmit saadaan kohdilleen ja tarina lähemmäs maanpintaa, jolloin tuleekin jo hyvä dekkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti