Outi Hongiston pitäisi olla dekkaritähti - kolmiosainen Veljet täyttää sekä yhteiskunnallisen otteen että huippujännityksen vaatimukset

Outi Hongisto:

Veljet - Amir. 336 sivua, Myllylahti 2020.

Veljet - Younas. 293 sivua, Myllylahti 2021.

Veljet - Jälkeläinen. 245 sivua, Myllylahti 2023.

Miksi en ollut koskaan kuullutkaan espoolaisesta Outi Hongistosta vaikka hänen kolmiosainen dekkarisarjansa Veljet on loistava, olen dekkarien suurkuluttaja ja seuraan alaa tiiviisti? Kolmiosainen yhtenäinen teos ilmestyi 2020-2023. Siitä on ilmeisesti julkaistu vain yksi lehtiarvio ja pari blogiarviota. Hongiston nimi muistui mieleen kirjastossa siitä, että aina luotettava Kirsin kirjanurkka on arvioinut hänen kirjansa. 

Ensin lainasin ensimmäisen osan, mutta se ollessa vielä kesken kiirehdin hakemaan jatko-osat, ettei lukemiseen tule katkoa.

Veljet on saumattoman yhtenäinen tarina, joka on epäkätevästi julkaistu kolmessa osassa. Toisen ja kolmannen osan välissä meni lisäksi kaksi vuotta. Jatkuvajuoniset dekkarit ovat huono idea, mutta kun pääsi lukemaan tarinan yhteen menoon, kokemus oli intensiivisyydessään poikkeuksellinen. Muutama yhtä vetävä dekkari Suomessa joka vuosi julkaistaan, mutta ei kovin monta.

Rakennusalalla työskentelevä Hongisto käyttää sarjan nimen mukaisesti hieman kulunutta asetelmaa, jossa kaksi veljestä on eri maata. Teoksissa ei kuitenkaan ole mitään kulunutta. Hongisto oli jo esikoisessaan taitava kuvaamaan jengirikollisuuden houkutuksia ja nostattamaan sydämen tykytystä aiheuttavaa jännitystä.

Veljet ovat Pakistanista Suomeen turvapaikanhakijoina tulleet Younas ja Amir Zardari. Younas on poliisi ja tiiminvetäjä keskusrikospoliisissa. Amirille koulu ei maistunut. Hän on taitava käsistään, mutta kouluttamattomalle ei töitä löydy. Zardarit ovat siirtyneet äitinsä Maryamin kanssa Espooseen Joensuusta. Suomessa he aloittivat Kontiolahden vastaanottokeskuksessa.

Ensimmäisessä osassa Veljet - Amir Hongisto kuvaa uskottavasti, miten toimeton ja turhautunut nuori mies houkutellaan kerhoon eli maahanmuuttajien rikollisjengiin. Siihen Amirin värvää Kontiolahden ajalta tuttu Saeed. 

Amirin elämä on näköalatonta ja rahasta on koko ajan puute. Jengi tarjoaa veljeyttä ja ansaintamahdollisuuksia - rikollisin keinoin toki. Jengin johtajan Alin pyytämistä pienistä "palveluksista" se alkaa ja kohta Amir on mukana vakavissa rikoksissa, vaikka ei oikeastaan tahtoisi. Hän ei ole perinteinen paha veli, mutta veljeyttä puheissaan korostavan yhteisön vetovoima on vain liian suuri.

Younas alkaa luisua kaltevalle pinnalle, kun hänelle selviää, missä pikkuveli on mukana. Amiria suojellakseen hän syyllistyy virkavirheisiin, ja sotkeutuu yhä pahemmin omiin kuviohinsa, kun ymmärtää veljen olevan vastuussa myös rikoksista pahimmassa.

Hongisto rakentaa veljeksistä riittävän hyvät henkilökuvat, että kummastakin alkaa välittää. Jännitys kohoaa sitä mukaa, kun kummatkin vajoavat yhä syvemmälle laittomuuksiinsa. Ja kun selviää, että jengin todellinen johtaja on espoolainen poliisi, joka on rakentanut isot kuviot toimintansa pohjaksi.

Toisessa osassa Veljet - Younas Amir pyrkii eroon jengistä, jolloin hän muuttuu liian vaaralliseksi sen johtajalle. Raskaana olevan tyttöystävänsä Saanan kanssa edessä on pakomatka ja perässä tappajat.

Kakkososassa Hongisto kuvaa seikkaperäisemmin talousrikollisuuden toimintatapoja samalla kun intensiivinen jännitys kohoaa edelleen.

Päätösosa on Younasin ja pahan poliisin pitkä yhteenotto. Younas kokoaa tiiminsä kanssa todisteita, mutta vastapuoli on taustavoimiensa avulla aina askeleen edellä. Hongisto kirjoittaa tavalla, josta ei voi olla varma, voittavatko hyvät lopulta pahat. Siksi jännitystä riittää loppuun asti.

Monia dekkareita kuvataan nykyään sanalla nopealiikkeinen. Outi Hongiston tapauksessa liike on hypernopeaa. Luvut ovat lyhyitä ja koko ajan tapahtuu. Näkökulmahenkilöitä on useita ja heitä tulee sarjan edetessä koko ajan lisää. Ajassa tehdään usein isojakin loikkia eteenpäin. Nyt ei jahkailla saati jarrutella. Vauhdista huolimatta kokonaisuus pysyy koko ajan Hongiston hallussa. Esikoiskirjailijalla on varma ote alusta alkaen.

Miksi ihmeessä näin tasokas dekkaristi ei siis ole alan harrastajien huulilla, lehtien sivuilla ja ainakin pieni tähti Suomen dekkarikentällä? 

En tiedä, mutta epäilen sen johtuvan kustantaja Myllylahden passiivisuudesta, jota olen ihmetellyt ennenkin. Saihan nyt vientimenestykseksikin noussut Arttu Tuominen kirjoittaa neljä ensimmäistä dekkariaan Myllylahdelle ilman mitään huomiota. Jos en olisi ollut kymmenen vuotta sitten Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -raadissa, en olisi silloin kuullutkaan Muistilabyrintti-sarjasta.

Hongiston kustantajalla näyttää olevan tapana lähettää kirja maailmalle, mutta jättää se ja kirjailija ilman tukea. Outi Hongisto on niin kovan luokan tekijä, että ansaitsisi päästä isompaan talliin samalla lailla kuin Tuominen viidennestä dekkaristaan eteenpäin. Siitä ei ole merkkejä. Hongiston uusin dekkari Grynderi ilmestyi viime syksynä. Jälleen täydessä hiljaisuudessa ilman minkäänlaista markkinointia.