Rebekka Härkönen: Hyväntekijät - Walta 3. 336 sivua, Bazar 2025.
Syöpäpotilaita ja syöpätutkimusta tukevan Becker-säätiön Laulu lapselle -gaalassa tapahtuu eläinaktivistien aiheuttama välikohtaus. Tunnettu räppäri katoaa. Nina-niminen nainen istuu nippusiteillä sidottuna kellarihuoneessa, jossa valvontakamera tallentaa kaiken reaaliaikaisena.
Rikostoimittaja Rebekka Härkösen kolmas Suuna Walta -dekkari pursuaa aiheita. Eikä se edes jää näihin. Becker-säätiö hakkeroidaan, ja lisäksi Iltauutisten rikososaston päällikkö Suuna Walta saa vihjeen Helsingin laittomista peliluolista. Sehän on skuuppihaukalle pakollista tutkittavaa vaikka vinkkimies varoittaa, että niiden tyyppien toimintaan ei kannata sekaantua. Peliluolia pyörittävä kurdimafia ei toimi niin kuin kotimaiset rosvot, jotka tyytyvät pelottelemaan.
Rikostoimittaja Suuna Wallalla pitää kiirettä, sillä vihjeitä tippuu monelta suunnalta ja yhteen ruumiiseen hän kompastuu melkein kotiovellaan. Mitenkähän tapausten paljous liittyy toisiinsa, ja liittyykö ollenkaan?
Hyväntekijöissä on samanlainen kirjoittamisen ilo ja draivi päällä kuin Härkösen esikoisdekkarissa Prinsessamekko. Siinäkin hän kasasi hurjan määrän erilaisia teemoja ja sulautti ne lopussa elegantisti yhteen. Kakkososa Pihtiote ei sen sijaan löytänyt missään vaiheessa ryhtiään ja kärsi liiallisesta epäuskottavuudesta.
Nytkin tuntuu alussa, että vähempi riittäisi. Becker-säätiön kulissien kummallisuuksissa, kadonneessa muusikossa ja vangitussa naisessa tuntuisi olevan jo enemmänkin kuin tarpeeksi yhteen rikosromaaniin. Lopussa tulee selväksi, että Härkönen tiesi mitä teki ja nirppanokkainen kriitikko joutuu myöntämään olleensa väärässä.
Vain alun eläinaktivistien isku hyväntekeväisyysgaalaan jää kokonaan ilmaan. Härkönen on kirjoittanut sen ehkä vain siksi, että näin teokseen on saatu ajankohtaisuutta, koska sen yhteydessä pääsee muistelemaan viime syksyn iskua eduskunnan pylväisiin.
Vauhdikkaan juonen lisäksi Härkönen kiinnittää huomiota säätiöiden kummallisuuksiin. Niissä voisi olla pengottavaa tosielämän tutkiville journalisteille. Miksei myös Petteri Orpon hallitukselle, joka valmistautuu etsimään uusia säästöjä huhtikuun puoliväliriihessä. Verovapaissa säätiöissä pyörivät isot rahat, rahankeräysten valvonta on olematonta ja rahankeräystuotosta saa vähentää "kohtuulliset kulut", mutta laki ei määrää, mikä on kohtuullista.
"Hyväntekeväisyys on uskottava kuori mille tahansa vehkeilylle", Suunan toimittajakollega Raffe valottaa hänelle säätiöiden taustoja.
Hyväntekijöissä on huomattavasti vähemmän sivuja kuin Härkösen edellisissä dekkareissa. Silti se on yhtä ylitsepursuava. Suuna Wallan kaoottisen yksityiselämän kuvaaminen toimii hyvin ja kuuluu asiaan. Muuten rönsyilyä on liikaa. Beckerin säätiötä johtavien Greta ja Henrik Kiven pettämisten ja riitojen sekä heidän todella häiriintyneen aikuisen pojan Paulin rooli ovat sellaisia, että pieni karsiminen olisi tehnyt teokselle hyvää. Teoksen heikoin lenkki on Pauli. Kaikki häneen liittyvä ampuu liian yli.
Hyväntekijät tuntuu sivumääräänsä pidemmältä teokselta. Tämä ei ole moite eikä kehu. Moni lukija varmasti pitää tällaisesta. Itselleni vähän vähempi vuolassanaisuus olisi jättänyt paremman vaikutelman, mutta ei se tätä dekkaria mihinkään kaada. Hyväntekijät on taitava ja jännittävä kokonaisuus, jossa on riittävästi oikeaakin asiaa.
Suuna päänä juttuihin säntäävä Suuna Walta on hieno dekkarihahmo. Toimittajat ovat dekkareissa usein sivuhenkilöitä, päähenkilöpoliisin luotettuja, joiden yhteispeli hyödyttää kumpaakin osapuolta. Rämäpäinen Suuna Walta sen sijaan syöksyy tilanteisiin ja käy rikosylikonstaapeli Jens Jäämeren hermoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti