Rebekka Härkönen: Pihtiote. 400 sivua, Bazar.
Rebekka Härkösen toisen dekkarin Pihtiotteen alku nostaa odotukset kattoon. Verentahrima mies hortoilee Lahden moottoritiellä ja ampuu lähestyvän autoilijan ennen kuin murskaantuu itse auton alle. Liikemies Kim Johansson palaa työmatkalta Meksikosta kauhun vallassa. Rikollisjengi Kings of the Northin presidentin Paco Olivaresin asekaupat venäläisten kanssa päättyvät väijytykseen ja ammuskeluun.
Kun vielä skuuppihaukka rikostoimittaja Suuna Walta löytää suohon piilotetun ruumiin, dekkarissa on aineksia niin moneen lähtöön, että edessä on joko timanttinen trilleri tai sekavasti puuroutuva keitos - tai tietysti jotakin siltä väliltä.
Härkösen helmikuussa ilmestynyt esikoisteos Prinsessamekkokin koostui hajanaisista aineksista. Lopulta kokonaisuus jäsentyi mallikelpoisesti.
Pihtiote on askel taaksepäin, sillä siinä ei räväkän alun jälkeen toimi oikein mikään. Rikollisjengien valtataistelun ja Suomeen levittäytyvän meksikolaisen huumekaupan lisäksi Härkönen käsittelee dekkarissaan laajasti exit-hanketta, jolla rikollisia yritetään parantaa ja palauttaa osaksi yhteiskuntaa. Härkösen pohdinnat siitä, onko rikollisuus sairaus, joka voidaan parantaa lääke- tai muulla hoidolla jäävät kuitenkin ilmaan.
Pihtiote kertoo rikollisjengien otteesta jäseniinsä ja irtautumisen vaikeudesta. Teoksen ongelma on, että kaikkea on liikaa. Se on täynnä joutavaa pulputusta Kings of the Northin ja sen inkataustaisen johtajan juhlista, tulossa olevasta kostosta, joka ei milloinkaan pääse käytiin, ja suuresta operaatiosta, joka sekään ei missään vaiheessa todennu. Yhtä lailla toimittaja Härkönen on liian mieltynyt Iltauutisten toimituksen sisäisten kiemuroiden kuvaamiseen.
Uutena elementtinä tulevat vielä Suuna Wallan kipeät lapsuusmuistot, joilla yritetään syventää sarjan päähenkilön taustaa, mutta jotka vain pidentävät turhaan muutenkin ylipitkää teosta.
Loppu tulee kiireen oloisesti ja vähätkin jännitteet tussauttaen. Härkönen vetää langat yhteen muutamassa sivussa kertoen, mitä sitten tapahtui, mutta ei miten se tapahtui, vaikka aikaa on ollut 400 sivua. Jengin sisäinen syväkurkku paljastaa Suuna Wallalle koko jutun, ja Walta saa uuden skuupin. Loppuselvitys on sen verran kaukaa haettu, että se vie viimeisenkin pohjan Pihtiotteesta - siitäkin huolimatta, että Härkösen teosten rikosten sanotaan kumpuavan tosielämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti