Satu Rämö: Jakob. 400 sivua, WSOY.
Satu Rämön viime perjantaina ilmestyneestä Jakobista tulee todennäköisesti vuoden myydyin dekkari, ehkä myydyin kirja ylipäätään. Hildurilla sekä Rosa & Björkillä hurmannut Rämö ei petä tälläkään kertaa isoksi muodostunutta lukijakuntaansa. Jakobissa on kaikkea vielä enemmän: sivuja, murhia, ajankohtaisia teemoja ja ennen kaikkea ovelia juonia. Niitä onkin kaksin kappalein, sillä Islannin lisäksi erilliset dramaattiset tapahtumat vievät Suomen Lappiin Kolariin.
Kalankasvattamon verkosta löytyvä ruumis panee tällä kertaa liikettä Hilduriin ja Jakobiin. Etäisyydet ovat Islannissa ihan tajuttomia. Isafjördurin poliisiasemalta on melkein aina viiden tunnin ajomatka, kun etsivät lähtevät selvittämään tapausta ja puhuttamaan asiasta mahdollisesti jotain tietäviä.
Murhan lisäksi tulee toinenkin murha sekä joukko samaan vyyhtiin liittyviä pahoinpitelyitä. Kirjan ilmestymisajankohtaan sopivasti niitä yhdistää islantilainen joulusatu kolmestatoista Esja-vuorella asuvasta joulupukista, jotka tekevät joulukuussa ilkitöitä Reykjavikissa.
Tekojen motiivi on paljon raadollisempi kuin joulusadun elävöittäminen. Rämö on löytänyt teokseensa hyvän yllättävän aiheen, josta en ole kuullutkaan, ja johon liittyy eläinten kaltoinkohtelua. Enempää juonta ei voi paljastaa. Satu Rämö avaa sitä vähitellen, ja kyllähän se paljastuessaan ällikällä lyö, mitä kaikkea mahtuu tähän maailmaan.
Huoltajuuskiistassaan kiinni oleva Jakob joutuu matkustamaan Suomeen ja Lappiin. Siellä aukeaa toinen rikos, joka sivuaa pohjoisen oikeita kaivoskiistoja ja vuonna 1988 Äkäslompolossa tapahtunutta kuvitteellista onnettomuutta.
Teoksen nimen mukaisesti eniten tässä kolmannessa osassa täydentyy villapaitoja kutovan sympaattisen Jakobin henkilökuva. Kahdessa ensimmäisessä osassa hän on näyttänyt vain kylmän puolisonsa uhrilta lapsestaan käynnissä olevassa huoltajuuskiistassa. Jakobissa Jakobista paljastuu myös epämiellyttäviä puolia. Ne ovat taustalla teoksen Suomeen sijoittuvassa osuudessa.
Jakobin Islantiin sijoittuva päätarina on huolellisesti rakennettu. Rämö pitää lukijan tiukasti otteessaan raottamalla vähä vähältä, mistä kummallisissa tapahtumissa on kysymys. Loppuratkaisun perään tuleva epilogi kruunaa häikäilemättömyydessään kokonaisuuden.
Hildurista alkanut kolmiosainen dekkarisarja on aiemmin tietokirjoja kirjoittaneen Satu Rämön voitto ja menestys käännösmarkkinoillakin. Jokainen osa on pohjoismaista dekkaria islantilaisilla mausteilla parhaimmillaan. Juonissa on koukkuja, Islannin kuvaus kiinnostavaa ja henkilöt aidon tuntuisia. Mikä parasta, jokainen kirja on erilainen. Ainakin tässä vaiheessa menestyksekkäällä dekkariurallaan Rämöllä on taito uusiutua jatkuvasti pitäen kuitenkin kiinni kaikesta siitä, mihin lukijat rakastuivat välittömästi hänen dekkareissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti