Laura Arikka: Synkeä juhannus. 448 sivua, Otava 2026.
Murhia, jännitystä ja arvoituksia ilman väkivaltaa. Hyvää tuulta ja rempseän mukavia henkilöhahmoja. Loppufiiliksenä hyvä mieli. Jotain sellaista on tasaisesti suosiotaan kasvattava dekkarien alalaji cozy crime. Uusia yrittäjiä alalle tulee koko ajan.
Nyt vuorossa on Korppoossa mökkeilevä Laura Arikka, joka sijoittaa teoksensa kuvitteelliseen Farlaxin saaristokuntaan ja tarinat juhlapyhiin. Synkeä juhannus on sarjan ensimmäinen osa.
Farlaxin keskustan juhannusaatto saa todella synkeän käänteen, kun aamuvarhaisella puistosta löytyy kaksi toisiinsa kietounutta ruumista. He ovat parikymppiset sisarukset Lumi ja Oliver Andersson. Saaren lääkäri Alexander Axholm toteaa Oliverin kuolleen päähän osuneesta iskusta, mutta Lumissa ei näy merkkejä ulkoisesta väkivallasta. Kuolinsyy vaatii tarkempia tutkimuksia.
Farlaxissa ei ole totuttu henkirikoksiin. Sen poliisia johtava rikoskomisario Toomas Lehto haluaa silti näyttää, että kaksoismurha osataan ratkaista omin voimin, koska poliisilaitosta uhkaa lakkauttaminen. Tiimiin kuuluvat poliisit Abraham "Abbe" Nasser ja Maija Saarinen sekä ulkojäsenenä pappeudesta luopunut Sofie Andrell, joka on toiminut poliisin apuna suruviestien viemisessä. Papin roolista on vaikea päästä eroon pienessä yhteisössä, joka herää henkiin vain kesäisin pariksi kuukaudeksi.
Heistä Toomaksen ohella Synkeän juhannuksen päähenkilöksi nousee lajityypin oppien mukaisen persoonallinen Sofie. Hän kuuluu saaren viiden hengen lottomiljonääriporukkaan, ja on se, joka oivaltaa eniten rikostutkinnassa.
"Minusta tuntuu, että olemme tuomassa surua keskelle murhetta", Sofie sanoo Toomakselle, kun he saapuvat rähjäiseen pihapiiriin tuomaan tietoa sisarusten kuolemasta heidän isoisälleen Asko Saloselle ja jossain toisessa todellisuudessa elävälle Aino Anderssonille. Saaristolaisidyllilläkin on takapihansa.
Synkeä juhannus on erikoiselta tuntuva yhdistelmä herttaisten ihmisten ihanaa helteisen juhannuksen viettoa, salattua intohimoa ja raskaita rikoksia, sillä Lumi ja Oliver eivät jää ainoiksi vainajiksi. Murhatutkinnasta siirrytään kepeästi Sofien lottovoittajaporukan perinteiseen juhannusjuhlaan ihan kuin mitään synkeää ei olisi tapahtunut vain vähän aikaa sitten. Tunnelmasta toiseen mennään pitkin kirjaa.
Erikoisuuden tuntua lisää se, että teoksessa herroitellaan ja rouvitellaan niin paljon.
Ylipitkänäkin Synkeässä juhannuksessa on outoa vetovoimaa, kunnes täysin epäuskottava loppuratkaisu vesittää tunnelman. Laura Arikka osaa kirjoittaa vetävää tekstiä ja dekkarin perussäännöt vähitellen aukeavine arvoituksineen. Hyppäykset ihmissuhteisiin kuuluvat lajityyppiin. Erityisesti pidin siitä, miten lottomiljonäärit huolehtivat toisistaan. Tiivistäminen olisi silti tehnyt teokselle hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti