Jussi Adler-Olsen: Uhri 2117. Suomentanut Katriina Huttunen. Gummerus, 511 sivua.
Pohjoismaisen rikoskirjallisuuden ehdotonta eliittiä ovat olleet tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin Osasto Q -kirjat, joista Uhri 2117 on kahdeksas. Mörkki Carl Mörck ja joviaali Assad sekä sarjaan myöhemmin tulleet eksentriset Rose ja Gordon ovat tarjonneet harvinaisen onnistuneen yhdistelmän tiukkaa jännitystä ja omituista huumoria.
Näin nimenomaan kirjoissa. Elokuvasovituksista huumori on harmillisesti karsittu minimiin.
Sarjan kestokysymys on, kuka on Kööpenhaminan poliisilaitokselle selvittämättä jääneiden rikosten osasto Q:hun putkahtanut syyrialaistaustainen kamelivertauksiin mieltynyt Assad.
Se selviää uusimmassa osassa Uhri 2117. Uhri 2117 on Välimereen hukkunut pakolaisnainen, jonka tarinaa hankkeissaan epäonnistunut toimittaja Joan Aiguader lähtee selvittämään viimeisenä oljenkortenaan. Vaihtoehto on oma hukuttautuminen, koska mikään ei onnistu.
Uhri numero 2117 linkittyy myös Assadiin, ja myös huoneeseensa sulkeutuneeseen Alexanderiin, joka pelaa tietokonepeliä joukkosurma mielessään.
Alkaa kiihkeä kilpajuoksu, jossa Carl ja Assad pyrkivät estämään massiivisen terrori-iskun Saksassa, Rose ja Gordon pienemmän Tanskassa.
Jussi Adler-Olsen kirjoittaa siis isoista teemoista. Assadin taustaa tässä sen enempää paljastamatta voi kertoa, että ajassa mennään lähes 20 vuotta taaksepäin niihin päiviin, kun George W. Bushin hallinto yritti saada maailman uskomaan Saddam Husseinin joukkotuhoaseisiin ja Hans Blixin johtamat YK:n asetarkastajat etsivät niitä turhaan, koska joukkotuhoaseita ei ollut.
Se ei estänyt Bushia hyökkäämästä Irakiin vuonna 2003. Saddam Husseinin hallinnon väkivaltainen kaataminen oli laukaiseva tekijä Irakin sisällissodalle, joka laajeni Isisin muodostamiseksi ja rantautui Eurooppaan pakolaisvirtoina vuonna 2015.
Näistä asioista Adler-Olsen olisi voinut kirjoittaa enemmänkin. Nyt Uhri 2117 latistuu tavanomaiseksi terroristijahdiksi, jossa kello tikittää ja pommit ovat juuri laukeamassa. Yhteiskunnallisten teemojen sijaan tapahtumat laittaa liikkeelle henkilökohtainen kostonhimo ja vihollinen on umpipaha niin kuin amerikkalaisessa viihteessä.
Melkeinpä vaikuttavampi on kirjan rinnakkaisjuoni, jossa pureudutaan joukkosurmaajaksi pyrkivän Alexanderin pään sisään.
Odotukset uutta Osasto Q:ta kohtaan ovat aina kovat. Nyt ne eivät oikein täyty myöskään siksi, että jännityksen kehittely ei onnistu Adler-Olsenilta totutulla tavalla, Kello tikittää ja uhka kasvaa, mutta melkein koko kirja menee toiminnan alustamiseen. Kun se lopulta alkaa, molemmat jutut tuntuvat ratkeavan vähän liian helposti.
'
Kirjan loppu jättää avoimeksi, jatkuuko Osasto Q vai oliko tämä nyt tässä. Jos oli, niin täyttä timanttia sarja on joka tapauksessa ollut huippunaan Poika varjoista. Ihmiskaupasta ja vuoden 2008 finanssikriisistä Adler-Olsen kirjoitti sen suurten teemojen jännärin, jossa toimii aivan kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti