Luultuakin pelottavampi Jussi Halla-aho

 

Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho. Epävirallinen elämäkerta. 336 sivua, Into.

Toimittaja Lauri Nurmen epävirallinen elämäkerta perussuomalaisten puheenjohtajasta mykistää kunnioituksesta kahdella tapaa. Ensiksikin työmäärän on täytynyt olla valtava, sillä Nurmi on kerännyt Halla-ahon elämänvaiheet tarkasti ja uuden tiedon määrä on muhkea. Toiseksi Halla-ahon ajattelua esitellessä mukana kulkee koko ajan kirjoittajan analyysi, joka asettaa sen historialliseen yhteyteen eikä tyydy vain referoimaan Scriptaa, vaan haastaa siinä esitettyjä argumentteja.

Sosiaalisessa mediassa vaaditaan koko ajan toimittajia "haastamaan" perussuomalaisia. Näkisipä tv-keskustelun, jossa Halla-ahon haastaa nimenomaan Nurmi. Hän sen pystyisi luetun perusteella tekemään niin, että ohjelma ei kääntyisi vain Halla-ahon ajatusten esittelyksi. Kirjasta tämä taso puuttuu, koska Halla-aho ei antanut siihen haastattelua.

Lapsuus, nuoruus, kotiolot, kulttuurisuku ja avioliitto, joka vei asumaan Helsingin arvoalueelle tulevat kirjassa esitellyiksi niin kuin elämäkerroissa yleensäkin.

Olennaisinta on kuitenkin poliittinen johtaja Halla-ahon ajattelun tausta. Juuri se tekee hänet luultuakin pelottavammaksi.

Kirjan ilmestyessä keskustelua käytiin hänen antisemitismistään tai oletetusta antisemitismistään. Halla-aho omaksui jo bloggarina tyylin, jota on jatkanut Facebookissa ja Twitterissä. Hän vihjailee ja antaa kannattajilleen ymmärtää erilaisia asioita, joista ei jää itse kiinni, mutta koirapillin vihellys vaikuttaa. Niinpä syytökset antisemitismistäkin voi kuitata sillä, että hän vain kyseli Scriptassa, miksi muihin kansanmurhiin ei suhtauduta samalla tavalla kuin holokaustiin.

Sitä ei sen sijaan voi kierrellä, että hän kolmikymppisenä yliopiston tuntiopettajana käytti sanaa "vihaan" luetellessaan itselleen vastenmielisiä asioita. Raskauttavalta tämä tuntuu, koska hän samaan aikaan 2000-luvun alussa alkoi pyöriä Suomen Sisussa, jota viehätti kansallissosialistien aikakausi Saksassa. Halla-aho liittyi Suomen Sisuun talvella 2000, jolloin sen rotuoppeja vierastanut Suomalaisuuden liitto näytti järjestölle ovea.

Suomen Sisun kirjallisuuspiirissä luettiin kansallissosialismin opinkappaleita. Piirin nimi oli Thule, sama kuin Saksassa vuonna 1918 perustetulla salaseuralla, joka vuonna 1920 järjestäytyi Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi. Thulen jäseniä olivat Adolf Hitler ja moni muu tulevan Natsi-Saksan johtaja.

Suomen Sisussa harkittiin puolueeksikin järjestäytymistä, mutta ajatus hylättiin nopeasti. Tarvittiin kuitenkin "painostuspuolue, jonka uhka muuttaisi muitakin". Sellaiseksi valikoitui luontevasti perussuomalaiset. Puolueen päätyminen halla-aholaisten käsiin oli pitkä ja johdonmukainen projekti, jossa Timo Soinilla oli narrin osa.

Halla-ahon kirjoituksia holokaustista on ruodittu aika ajoin ennenkin julkisuudessa. Suomen Sisu on tiedetty äärioikeistolaiseksi ja Halla-aho sisulaiseksi, mutta on kuumottavaa lukea syksyllä 2020, millaisten oppien parissa Suomen toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja on aatettaan kehitellyt.

Kyse ei tosiaan ollut mistään nuoruuden uhmasta. Halla-aho opetti yliopistossa ja valmisteli väitöskirjaa. Hänen jyrkät näkemyksensä kohtasivat vastustusta yliopistolla ja Halla-aho menetti paikkansa opettajana. Professori Jouko Lindstedt pyysi, että Halla-aho ei kutsuisi häntä väitöksen jälkeiseen karonkkaan, koska sukset olivat menneet perusteellisesti ristiin väittelijän rasismin takia.

Keväällä 2017 vähän ennen perussuomalaisten käänteen tekevää puoluekokousta Lindstedt kirjoitti Facebookissa, että toivoi Halla-ahon voittavan puoluejohtajakisassa. 

"... on paikallaan korostaa, etteivät hänen näkemyksensä ole peräisin maahanmuuton haittojen viileästä analyysistä vaan puhtaasta rasismista", Lindstedt kirjoitti.

Professorin mukaan "on parempi, että persujen äänestäjät tietävät saavansa nimenomaan rasismia, sen sijaan että se tulisi heille hieman hankalana kaupanpäällisenä niin kuin Soinin aikana".

Maahanmuuttovastaisuudessa Halla-ahon ja muiden perussuomalaisten tyyliin kuuluu leimata ulkomaalaistaustaiset sosiaalipummeiksi. Halla-aho itse pohjusti kirjan mukaan poliittisen uransa veronmaksajien rahoilla. Hän meni ensi kerran vaaleissa läpi vuoden 2008 kuntavaaleissa Helsingissä saaden alle 3000 ääntä. Pohjatyön hän teki ilmiöksi nousseella blogillaan.

Halla-aho sai vuosina 2007 ja 2008 Suomen kulttuurirahastolta kaksi apurahaa suomi-ukraina-sanakirjan laatimiseen. Apurahat vastasivat yhteensä 50000 euron vuosipalkkaa. Sanakirja ei valmistunut vaan apurahavuosina hän kirjoitti Scriptaan tekstiä kahden paksun kirjan verran. Veronmaksajien rahoilla hän kävi myös kampanjat vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, joissa äänisaalis jäi laihaksi ja vuoden 2008 kuntavaaleihin, joissa meni läpi.

Kirkkoslaavin tutkijalla ei ole varsinaista ammattia. Apurahan jälkeen hänen elantonsa koostui kaupunginvaltuuston ja muiden kunnallisten luottamustehtävien kokouspalkkioista, joita valtuustossa täysin passiiviselle Halla-aholle kertyi neljän vuoden aikana yli 66000 euroa.

Viime vuosikymmenen taitteessa nelikymppisenä puolueeseen liittynyt Halla-aho oli taloudellisesti tyhjän päällä. Julkisuudessa hän esiintyy hieman haluttomana poliitikkona, jolla ei ole henkilökohtaisia pyrkimyksiä ja joka oikeastaan haluaisi viettää normaalimpaa perhe-elämää. 

Näin voi olla, mutta mitä ensi vuonna 50 vuotta täyttävä mies sitten tekisi? Sillat yliopistolle on poltettu eivätkä kirkkoslaavin asiantuntijoiden työmarkkinat liene muualla kovin hääppöiset. Ammattipoliitikkona toimiminen on Halla-aholle myös toimeentulon kysymys. Eläkkeelle hän pääsee aikaisintan vuonna 2037.

Jussi Halla-aho voi nousta loppuvuoden aikana gallupeissa suurimman puolueen puheenjohtajaksi. Kunnissa perussuomalaisilla on vauhti päällä tavoitteena syrjäyttää keskusta maaseudun ikuisena ykköspuolueena. Keväällä 2023 hän saattaa olla hallitustunnustelija. Lauri Nurmen kirja on palvelus äänestäjille. Kukaan ei voi sanoa jälkeenpäin, että emme me tienneet. Perussuomalaisten kansanedustajien ilkeys ja toista mieltä olevien tai toisenlaisten ihmisten avoin halveksunta antaa esimakua siitä, millaista meno olisi Perus-Suomessa.