Kale Puonti: Milo. 269 sivua, Bazar.
Yli 30 vuotta huume- ja muuta järjestäytynyttä rikollisuutta kenttätasolla tutkinut Kale Puonti säväytti viime kesänä ilmestyneellä esikoisdekkarillaan Mannilla. Pasilan myrkky -sarjan avannut kirja oli lupaava, mutta parannettavaakin jäi.
Tammikuun alussa ilmestynyt toinen osa Milo todistaa, että Puontista kannatti kiinnostua, sillä nyt palaset loksahtavat kohdalleen.
Milo on Suomessa huumekauppaa johtava albanialainen Fatjon Milo. Oma moka vie hänet vankilaan. Sieltä vapauduttuaan hän saa suvun huumekauppaa johtavalta sedältään vielä yhden mahdollisuuden ja palaa väärennetyillä papereilla Suomeen. Milo tietää, että sukulaisuus ei näissä kuvioissa paljon paina. Nyt on onnistuttava.
Manni ja Milo vertautuvat mielestäni Jens Lapiduksen uudenlaisiin ruotsalaisdekkareihin, joista Rahalla saa ilmestyi vuonna 2006. Ne kertovat uudenlaisesta rikollisesta elämäntavasta, helpon rahan houkutuksista ja ulkomaalaislähtöisistä rikollisista sosiologisella tarkkuudella.
Lapidus perusti tietonsa työhönsä asianajajana, Puonti huumepoliisina. Ruotsia riivaavan väkivaltaisen jengirikollisuuden räjähdyksen olisi voinut ennustaa Lapiduksen kirjojen pohjalta. Toivottavasti Puonti ei osoittaudu samanlaiseksi näkijäksi.
Lapiduksesta poiketen Puonti kuvaa myös poliiseja. Etualalle nousee esimiesten kanssa jatkuvassa kahnauksessa oleva Pesonen, vanhan liiton poliisi, jolla on pomojen mielestä liian läheiset suhteet rikollisiin. Työyhteisössä yrmeä Pesonen suhtautuu inhimillisesti vastapuolen venkuloihin, mutta ei halua ottaa palkintoa apulaispoliisipäällikön kädestä.
Uuden ajan poliisijohtajista Puonti ei anna hyvää kuvaa. He eivät ymmärrä käytännön poliisityöstä mitään, mutta ovat kyllä ottamassa itselleen kunnian onnistumisista.
Muutaman vuoden takaisiin rikosuutisiin todennäköisesti pohjautuva heroiinikuolema helsinkiläisessä hotellissa sekoittaa Milon suunnitelmat ja pakottaa toisenlaiseen ratkaisuun, ihmisryöstöön ja lunnasvaatimukseen.
Puonti on kehittänyt hienon suunnitelman ja upean operaation, jossa sattuma kuitenkin puuttuu peliin. Ajojahti on näyttävää ja teoksen viihdearvo korkealla, vaikka taustalla ovat huumepoliisin käytännön kokemukset. Milo on yhteiskunnallista dekkaria parhaimmillaan.
Pasilan myrkky -sarjalle on luvassa jatkoa jo ensi syksynä. Kolmannen osan nimi on Virkki. Nyt alkaa hahmottua, että Pasilan myrkystä on kehkeytymässä merkittävä suomalainen dekkaritapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti