Jan-Erik Fjell: Onnenonkija. Suomentanut Hanna Arvonen. HarperCrime, 507 sivua.
Olen näköjään aina ennen Jan-Erik Fjellin dekkareista kirjoittaessani kummastellut, miksi hän ei ole iso nimi Suomessa, kun kerran on "Norjan dekkarikuningas". Tehdään se taas. Onnenonkija on viime vuoden parhaita suomeksi julkaistuja viihdedekkareita niin kuin ovat aiemmatkin Fjellit olleet aiempina vuosina.
Jo Nesbön Valtakunta on lukulistalla seuraavaksi. Sen jälkeen voidaan tarkastella uudestaan Norjan dekkarikuninkuutta, mutta uusimmat Harry Holet ovat olleet niin kaavamaisuuden ja rutiinin kangistamia, että en odota suuria.
Onnenonkijan rakenteessa toistuu Fjellin tavaramerkki. Menneisyydessä, tällä kertaa vuoden 1978 Las Vegasissa, tapahtuu jotain joka johtaa rikokseen tämän päivän Fredrikstadissa.
Kriposin komisario Anton Brekke ja hänen oppipoikansa konstaapeli Magnus Torp saavat selvitettäväkseen ikääntyneen naisen murhan, johon liittyy hänen ladossaan säilyttämä huippukuntoinen Cadillac. Vuoden 1978 Las Vegasissa Sun-nimeä käyttävä norjalainen strippari joutuu kasinonomistaja Elliot Applebaumin pauloihin vaikka on oikeasti rakastunut tämän salaperäiseen henkivartijaan Hayden Questiin.
Jutun ratkaisu edellyttää raskaasti peliongelmaisen Anton Brekken matkaa Las Vegasiin ja siitähän ei hyvää seuraa.
Onnenonkija on taas loistavasti rakennettu dekkari, jonka arvoitukset ratkeavat hyvien harhautusten jälkeen aivan lopussa. Brekke ja Torp ovat aina vain muikeampi parivaljakko, jonka hyväntuulista sanailua on mukava lukea. Pohjoismaisesta synkistelystä ei ole tietoakaan - ei toisaalta myöskään yhteikunnallisesta sanomasta. Fjell kirjoittaa puhdasta viihdettä ja tekee sen loistavasti.
Loppuun vielä pakolliset moitteet HarperCollinsille. Miksi vaivaudutte julkaisemaan näitä kirjoja, kun ette tee mitään niiden tunnettuuden edistämiseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti