Antti Vihinen: Punainen prinsessa. 357 sivua, Into.
Musiikkitieteen tohtori Antti Vihinen on aiemmin kirjoittanut kirjoja klassisesta musiikista ja soittaa rokkia kolme levyä julkaisseessa Sidi & Hermottomat -yhtyeessä. Uusi aluevaltaus on yhden ääriaatteen syväluotaukseksi laajeneva dekkari Punainen prinsessa.
Kirjan nimihenkilö Punainen prinsessa on kuvitteellinen johtohahmo Länsi-Saksan yhteiskunnan perustaa horjuttaneessa Punaisessa armeijakunnassa RAF:ssä, jota johtajiensa mukaan kutsutaan myös Baader-Meinhofiksi. Vuosikymmenet hiljaiseloa Tampereella viettänyt lukion saksan opettaja Helga Conrad löytyy juhannuksena kuolleena Pyhäjärvestä ja paljastuu vähitellen joksikin aivan muuksi.
Vihinen kuljettaa lukijan nautittavasti kahden silloisen Saksan lähihistoriaan ja kutoo sen päälle hienon tarinan Suomeen solutetusta terroristista, jolle kerran annettiin hoidettavaksi iso isku Saksan liittotasavallan ytimeen Suomen maaperällä.
Sorin poliisilaitos on dekkareissa ollut ihmeteltävän pitkään yksin komisario Koskisen ja hänen ryhmänsä valtakuntaa. Vihinen marssittaa sinne nyt mainion komisariokaksikon Berglundin ja Ruokokosken, jotka saavat tutkittavakseen juhannuksena hukkuneen naisen tapauksen. Heidän mukanaan isojen teemojen romaaniin tulee mukavaa letkeyttä ja huumoria.
Jälkisanoissaan Vihinen kertoo, että eräs hänen opiskelutoverinsa Hampurin yliopistossa 1980-luvulla oli Ulrike Meinhofin tytär. Siitä virisi vähitellen halu selvittää tarkemmin, mikä RAF oikein oli ja miksi pieni radikalisoituneiden opiskelijoiden ja pikkurikollisen muodostama joukko sai koko yhteiskunnan sekaisin.
Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon. Yksi niistä on Andreas Baaderin, Jan-Carl Raspen ja Gudrun Ensslinin samanaikainen itsemurha huippuvartioidussa Stammheimin vankilassa lokakuussa 1977, jota Vihinen käy läpi perinpohjaisesti. Itsemurhia vai sittenkin murhia?
Vihinen tuntuu dekkarissaan pääsevän hyvin kiinni terroristien sisäiseen maailmaan. Kuvitteellisen Helga Conradina esiintyneen Alina Herzogin eli Punaisen prinsessan kautta hän miettii, millä terroristit oikeuttivat itselleen sivullisten tappamisen ja tunsivatko he katumusta yön pimeinä hetkinä. Alina itse on vaihtanut johtotähdekseen vallankumouksellisen Rosa Luxemburgin tilalle Ridley Scottin elokuvan Blade Runner, jossa ihmisen kaltaiset robotit kapinoivat luojiaan vastaan. Hän itse samaistuu robotteihin.
Mahdollinen murha vie Berglundin ja Ruokosalmen Berliiniin Saksan tiedustelupalvelun BND:n avuksi, mutta loppunäytös esitetään Alinan kesäpaikassa pienellä Tiirasaarella Pyhäjärvellä. Yksinäisen Alinan lopussa on viimein myös hetki kauneutta.
Aivan mielettömän hieno dekkariavaus Antti Vihiseltä. Punainen prinsessa mainitaan, kun vuoden lopussa listataan vuoden parhaat dekkarit. Eikä silloin tarvitse käyttää esikois-etuliitettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti