Tommi Laiho: Uhanalaiset. 358 sivua, Myllylahti.
Dekkari, rakkaustarina, yhteisökuvaus, mediakritiikki. Tommi Laihon esikoisdekkari Uhanalaiset on kaikkea tätä niin upeasti kirjoitettuna, että 358 sivua tuntuu liian vähältä. Kirjasta, sen henkilöistä, tarinasta ja tunnelmasta ei haluaisi päästää irti.
Uhanalaiset on palkittu Otavan Rikos 2019 -jännitysromaanikilpailussa, mutta suurkustantamo ei ole jostain käsittämättömästä syystä ottanut sitä ohjelmaansa. Dekkarikilpailuissa menestyvä Myllylahti sai taas yhden helmen julkaistavakseen.
Kirjan nimi ja kansi voivat johtaa harhaan. Uhanalaiset ei kerro biodiversiteetin katoamisesta, vaan kolmen hauraan ihmisen kohtaamisesta, jotka tuo yhteen erikoinen rikostapaus. Ganja-nimeä käyttävä nuori mies ryntää päivystykseen. Joku on painostanut häntä tekemään itsemurhan.
Herttoniemen siirtolapuutarhassa heräillään uuteen kesään. Paniikkikohtauksia saava rikostutkija Karita Haapakorpi tapaa siskonsa mökillä poliisista sosiaalityöntekijäksi siirtyneen poikansa kummin Aminan. Joukkoon osuu naapurimökistä myös hiljainen tilastomies Juha. Kolmikon välille syntyy yhteys, kun he alkavat tutkia Juhan havaitsemaa Itä-Helsinkiin paikantuvaa epätavallisten kuolemien sumaa. Niihin Ganjankin tapaus voi liittyä.
Kolmen päähenkilön taustat avautuvat tarinan edetessä. Harvoin tapaa dekkarissa näin täyteläisiä ja moniulotteisia henkilöhahmoja. Jokaisen taustalta löytyy traagisia tapahtumia, mutta kirja ei ole murheessa vellomista. Päällimmäiseksi jää toivo. Eniten kirjassa jännittääkin se, käykö heille hyvin.
Siirtolapuutarhan sivuhenkilötkin ovat pienemmissä rooleissaan kokonaisiksi ihmisiksi rakennettuja.
Mielenkiintoinen kehitelmä on toisistaan huolta pitävä Hylättyjen jengi. Kun kaikki turvaverkot pettävät, jäljellä on vielä arkipäivän solidaarisuus – sana, jota Hylättyjä johtava Viljami tuskin itse käyttäisi.
Hysteria kasvaa, kun media saa vihiä kuolemantapauksista. Laiho antaa kuvan, että se on median tarkoituskin. Uutisvälityksen sijasta media pyörittää tunnemyllyä.
”Ensin synnytetään katastrofin ilmapiiri, tarve kuulla tai lukea lisää, sen jälkeen syvennytään yksityiskohtiin, pahimmillaan mässäillään, sitten etsitään jokin ratkaisu, lopputilanne, jonka jälkeen alkaa mediassa surutyö”, Karita käy mielessään läpi toistuvaa kierrettä, jolla luodaan pelon ja uhan ilmapiiriä.
Karita ja häntä avustava Maija löytävät kaavan, joka kertoo, että sarjamurhaaja on todella ollut liikkeellä kenenkään huomaamatta jo pitkään. Hänen motiivinsa ja toimintatapansa on hyytävä. Uhanalaisten ihmissuhdevetoisuutta korostaa kuitenkin se, että pakollinen loppukiihdytys hoidetaan lyhyesti, siististi ja kohtuullisen jännittävästikin pois alta, mutta toiminta ei ole tämän kirjan päätarkoitus.
Uhanalaiset on todella hallittu kokonaisuus. Hyvä rikosjuoni ja henkilöt ovat tasapainossa. Tommi Laiholla on sanottavaa ja taito kirjoittaa elävästi rauhallisia, painavia lauseita. Dekkariavaus, joka saa huutamaan, että lisää tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti