Mattias Edvardsson: Hyvät naapurit. Suomentanut Outi Menna. 377 sivua, Like.
Mitä oikeastaan tiedät naapureistasi? Kysymyksen herättää Mattias Edvardsson romaanillaan Hyvät naapurit. Siinä perusperhe joutuu taas kauhunkierteeseen kuten Edvardssonin edellisessä teoksessa Aivan tavallinen perhe.
Liikunnanopettaja Mikaelilla on tapahtunut Tukholmassa joku välikohtaus, jonka takia hän muuttaa rauhalliseen mutkattomien ihmisten Köpingeen kiinteistönvälittäjävaimonsa Biancan sekä kahden lapsensa kanssa. Uudeksi kodiksi Pakurikadulta löytyy talo, jossa naapurusto on tiivis. Sovitaan, että heihin ollaan ystävällisissä väleissä, mutta ei liian läheisiä. Tästä tulee kunnon uusi alku.
Idylli särkyy heti kirjan alussa, kun Bianca joutuu onnettomuuteen. Yhdysvalloissa mallina työskennellyt Jacqueline ajaa autolla hänen päälleen.
Kaksi aikatasoa – ennen onnettomuutta ja onnettomuuden jälkeen – vuorottelevat Hyvissä naapureissa. Kertojaääninä ovat Mikaelin ja Jacquelinen lisäksi tämän erityislapsi, yläkouluikäinen Fabian.
Edvardsson kuvaa taitavasti varmasti monen naapuruston tuttuja perustyyppejä. Åke ja Gun-Britt ovat vanhempi muita päsmäröimään pyrkivä pariskunta. Ola haikailee miessuhteissaan sekoilevaa Jacquelinea ja on myös kova puuttumaan muiden asioihin.
Mikael ja Bianca kietoutuvat tahtomattaan tiiviimmin kuin haluaisivat osaksi pienen yhteisön juoruja, salaisuuksia ja jännitteitä. Mikaelin ja Jacquelinen keskinäinen vetovoima synnyttää teoksen keskeisen arvoituksen: oliko se sittenkään onnettomuus?
Edvardsson on pirullisen tarkkanäköinen pienyhteisöjen ja perheen sisäisten ristivetojen havainnoija. Ennen onnettomuutta -jaksoissa lukija tietää katastrofin lähestyvän, mutta ei pysty varoittamaan pahaa aavistamattomia päähenkilöitä, jotka eivät huomaa vaaran merkkejä.
Dekkari vai psykologinen trilleri? Dekkarin suuntaan teosta kääntää viimeisten sivujen yllättävä käänne, mutta enemmän näen Hyvät naapurit vain romaanina, tavattoman intensiivisenä perhedraamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti