Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen (Vi for upp med mor). Suomentanut Outi Menna.332 sivua, Tammi.
Viime vuonna ilmestynyt Lähdin veljen luo oli sensaatiomainen romaanitrilogian avaus. Karin Smirnoff nappasi hurjalla pohjoiseen sijoittuvalla tarinallaan August-ehdokkuuden jo ennen romaanin ilmestymistä. Vuoden odotus jatko-osasta palkitaan ruhtinaallisesti. Viedään äiti pohjoiseen on toisinaan rankka, usein myös hellä ja koko ajan karhea kuvaus kyläyhteisöstä, jota hallitsevat viina, väkivalta ja vanhatestamentillinen uskonlahko.
Jana Kippo, jonka Smirnoff kirjoittaa edelleen janakippo, ja veli vievät äidin haudattavaksi pohjoiseen Kukkojärven kylään, josta muori sirirahanni oli kotoisin. Siellä on myös hänelle kuuluva talo, jonka kaksoset perivät, mutta talossa asuu kimmorantatalo, joka ei aio lähteä pois.
Hautajaisten jälkeen pitäisi palata kotiin Smålangeriin, mutta veli ei lähde. Hän haluaa jäädä uskonyhteisöön, minkä Jana yrittää estää. Jana jää asumaan serkkunsa Jussi Rahannin, siis jussirahannin, kanssa ja aloittaa uuden suhteen, vaikka Smålangerissa on John, jonka kanssa asiat jäivät epämääräiselle tolalle. Jussi haluaisi naimisiin, mutta Janasta ei ole sitoutumaan muihin kuin veljeensä.
Kukkojärvi on armoton kylä, jonka juoppoja ja lahkolaisia yhdistää naisten kova kohtelu ja väkivalta. Uskovaisten johtotähti Pastor Silas on varsinainen piru mieheksi. Sukupolvien paino lepää kaikkien yllä. Lapsilleen jättämässään kirjeessä Siri kertoo nuoruutensa Kukkojärven pastori Korhosesta.
Uskonyhteisöstä erotettu Jussi olisi vakaa kuin peruskallio ja hänen talonsa muodostuu turvasatamaksi kaltoimmin kohdelluille. Janakiposta ei ole kuitenkaan ottamaan rakkautta vastaan.
Karin Smirnoff vyöryttää trilogian keskiosassakin pohjoista angstia ja hurjia tyyppejä. Kukkojärvi on kuin Sodoma ja Gomorra, jossa ei ole eroa, ryypätäänkö vai uskotaanko. Kumpikin tapahtuu samanlaisella vimmalla ja pohjia myöten. Ollaan ääriasennossa, sama se minkä suhteen.
Smirnoff kirjoittaa jälleen nimet yhteen eikä käytä muita välimerkkejä kuin pisteitä. Teksti on niin totaalisesti mukaansa tempaavaa, ettei tarpeettomalta tuntuvaa kikkailua edes huomaa. Outi Mennan suomennos on bravuuri. Vaikeusastetta lisää vielä yleiskielen ja murteellisten ilmaisujen sekamelska.
Onnistuuko Jana saamaan veljen pois pohjoisesta? Sitä pitää nyt odottaa vuosi. Ja kaiken lisäksi Viedään äiti kotiin loppuu sananmukaisesti piinaavaan cliffhangeriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti