Anders Roslund: Mistä tunnet sä ystävän (Litapåmig). Suomentanut Annamari Typpö. 458 sivua, WSOY.
Anders Roslund näyttää rikosromaanin kirjoittamisen mallia yhdeksännessä Edward Grens -dekkarissa. Näin yhdistetään merkittävä yhteiskunnallinen aihe ja henkeä salpaava jännitys mestarin lailla. Sen Roslund teki jo viidessä yhteisessä Börge Hellströmin kanssa kirjoittamassaan dekkarissa, jotka ovat parasta pohjoismaista rikoskirjallisuutta. Niissä kaksikko otti kantaa muun muassa kuolemanrangaistukseen, jengirikollisuuteen ja ihmiskauppaan.
Mistä tunnet sä ystävän on jatko-osa Roslundin ja Hellströmin toiselle dekkarille Lokero 21 vuodelta 2005. Se kertoi juuri Ruotsiin seksiorjuuteen pakotetuista liettualaisnaisista. Grensin silloin tekemän virheen takia ihmiskauppa on saanut jatkua ja muuttua entistäkin raaemmaksi. Kun naiset on viimeistään 24-vuotiaina kulutettu loppuun, he kelpaavat vielä elinkauppiaiden saaliiksi. Toimivasta munuaisesta maksetaan pimeillä markkinoilla kovaa hintaa, josta luovuttaja saa "velastaan" vapautuakseen murto-osan.
Edward Grens on ruotsalaisista dekkarihenkilöistä ehkä kaikkein omaperäisin ja omalaatuisin. Ihmisenä täysin mahdoton, mutta myös työhön liittyvissä ratkaisuissaan joskus holtiton. Lokero 21:ssä hän tuhosi todisteet rikollisliigasta, koska sen johtaja oli hänen poliisitoverinsa, jonka vaimoa Grens halusi suojella. Mutta liigalla oli toinenkin johtaja. Ei ole suuri juonipaljastus, että se oli ja on juuri kyseisen poliisin vaimo Lena Nordwall, johon tunteensa aina visusti kätkenyt Edward Grens on rakastunut.
Nordwallin ja Grensin kissa ja hiiri -leikki on pirullisen taitavasti ja jännittävästi kirjoitettu. Ensin toinen jahtaa toista ja sitten osat vaihtuvat. Teoksen loppu on enemmän rutiinia, kun monista aiemmista osista tuttu entinen rikosliigoihin soluttautuja Piet Hoffman astuu näyttämölle.
Roslund kuvaa kylmäävästi ihmiskaupan mekanismeja ja ihmisten äärimmäistä hyväksikäyttöä. Hellströmin kuoleman jälkeen hän oli parin kirjan verran hieman hukassa, mutta kahdessa uusimmassa Roslund on jälleen osoittanut, mikä merkitys sillä on, kirjoittaako jännitystä vain jännityksen vuoksi vai onko kirjoittajalla jotain sanottavaakin.
Vain se tuntuu hieman hassulta ja keinotekoiselta, että Lokero 21 on todellakin vuodelta 2005 ja nyt 2022 sen tapahtumista on muka vain pari vuotta. Tämä on kuitenkin mitätön yksityiskohta. Roslund jatkaa ansiokkaasti sitä ruotsalaisen vahvasti yhteiskunnallisen dekkarin perinnettä, joka useimmilta kirjailijoilta on ollut hiipumaan päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti