Ulrika Rolfsdotter: Saaliin sydän (Rovhjärta). Suomentanut Antti Saarilahti. 367 sivua, Tammi.
Takakansi lupaa tavallista kiinnostavampaa ruotsalaisdekkaria. Ulrika Rolfsdotterin esikoinen on saanut inspiraatiota 1600-luvun noitavainoista ja vanhoista kansanuskomuksista. Luvassa on siis tavallista tanakampaa kerrontaa naisiin kohdistuvasta vihasta ja väkivallasta tämän päivän Ruotsissa, kun sosiaalityöntekijä Annie Ljung palaa kotiseudulleen pohjoiseen.
Valitettavasti todellisuus on melkeinpä päinvastainen. Saaliin sydän on tylsä ja puuduttava teos, joka ei tahdo millään edetä rikosjuoneensa. Kun siihen viimein päästään, on sinne tänne sinkoileva Annie Ljung kuin aikuiseksi kasvanut neiti etsivä, joka selvittää asian kädettömien poliisien nenän edestä.
Annie Ljung on jättänyt Ångermanlandin, koska nuorena hänelle tapahtui siellä jotain traumaattista. Mitä, sitäkin salaisuutta Rolfsdotter vihjailee melkein koko kirjan mitan ennen kuin pääsee asiaan.
Kotiin Annie palaa Tukholmasta pääsiäisviikonlopuksi, koska hänen dementoitunut äitinsä on löydetty sukulaismiehen pihalta sekavassa tilassa. Hän on pystynyt sanomaan vain "pelasta tyttö". Pohjoisessa Locknen kylässä Annieta odottaa pelottava menneisyys - nuoruuden poikaystävä, juoppo naapuri ja kuihtuvaa kauppaa pitävät sukulaiset. Kun "tyttö" sitten katoaa, ei Annie saa temmatuksi itseään takaisin Tukholmaan vaan osallistuu aktiivisesti etsintöihin ja tukee tytön vanhempia.
Väistämättä kadonnut tyttö löytyy kuolleena, mutta oliko kyseessä onnettomuus, itsemurha vai murha? Siinä jutun keskeinen kysymys.
Rolfsdotter onnistuu aika hyvin harhauttamaan lukijan ennen kuin kaikki selviää, mutta yritys liittää tapaus noitavainoihin on väkinäinen ja päälleliimattu. Saaliin sydämestä puuttuu kunnon jännite, jännitys ja arvoituksellisuus. Se on dekkari, joka ei pidä lupauksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti