Antti Tuomainen: Majavateoria. 286 sivua, Otava.
Antti Tuomaisen hykerryttävän hauska kirjasarja vakuutusmatemaatikko Henri Koskisen seikkailuista epämukavuusalueellaan seikkailupuistoyrittäjänä yltää päätösosassa Majavateoria aina vain kovemmille kierroksille. Matematiikkaan ja loogisuuteen luottava Henri joutuu paitsi taistelemaan yrityksensä puolesta sitä kampittavia konnia vastaan, myös tempautuu täysillä perhe-elämään uudessa avosuhteessaan Laura Helannon kanssa. Se tarkoittaa vastuunottoa Laura Helannon Tuuli-tyttärestä, ja se taas tarkoittaa liittymistä tämän koulun isä-aktiviteetteihin. Tavoitteena on kerätä rahaa luokan Pariisin-matkaan.
Henri Koskisen vakaa ja vaatimaton elämä on ollut kahdessa edellisessä osassa pesukoneen linkouksen kaltaisessa pyörityksessä, mutta ravistelu vain kovenee, sillä hänen SunMunFun -seikkailupuistonsa ammottaa tyhjyyttään, koska Espooseen on noussut Kuperkeikkamaailma, joka tarjoaa samanlaiset elämykset täysin ilmaiseksi. On käynnistynyt seikkailupuistojen sota, jonka ensimmäiseen ruumiiseen Henri törmää heti kirjan alussa. Niitähän on riittänyt tässä trilogiassa, ja taas kerran Henri Koskinen on epäiltyjen kirjoissa ja pakenemassa päätä pahkaa.
Antti Tuomainen osaa jännityksen ja huumorin ristisiitoksen kenties paremmin kuin kukaan muu. Eikä nyt tarvitse lisätä, että Suomessa. Onhan The Times nimennyt hänet Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi. Absurdeista tilanteista syntyy hersyvää huumoria, kun Tuomaisen jokamiehet, usein yrittäjät, ajautuvat itselleen vieraaseen ympäristöön. Huumori on mustaa, mutta lempeää.
Henri Koskinen on hellyttävä, suorastaan lutuinen tyyppi, jonka äärimmäisen muodollinen tapa ilmaista itseään on huutavassa ristiriidassa tapahtumien pyörteissä, joihin hän on ajautunut alunperin hulttioveljensä takia.
Trilogian aikaisemmat osat Jäniskerroin ja Hirvikaava olivat jo huikeaa ilotulitusta. Selvästi ne innostivat Tuomaista kokeilemaan, voiko toiminnan ja kerronnan ilon nostattaa lähelle stratosfääriä kokonaisuuden sisäisen maailman uskottavuuden kärsimättä. Kyllä voi. Henri Koskisen seikkailut ovat Majavateoriassa vielä vähän lennokkaampia, äkkiväärempiä ja hauskempia kuin kahdessa edellisessä osassa.
Trilogian lopuksi vedetään kauniisti henkeä. "Missä matematiikka ja rakkaus yhdistyvät, siellä' on onni." Henri Koskinen löytää tasapainon matematiikan ja perhe-elämän välillä, yhteinen seikkailu Laura Helannon ja Tuulin kanssa voi alkaa täysipainoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti