Syvällisten dekkarien takuumies Tommi Laiho voisi olla next big thing vientimarkkinoillakin

 

Tommi Laiho: Rikotut. 371 sivua, Myllylahti.

Tommi Laihon toisen dekkarin aloitus on kylmäävin ehkä ikinä. Palkkamurhaaja on työkeikalla päättämässä omakotitalossa asuvan miehen päivät ja lavastamassa murhan onnettomuudeksi. Kylmän ammatillisesti toimeksiantoaan suorittavalla murhaajalla on mukanaan yksitoistavuotias poikansa kenttäkoulutuksessa. Työtään tehdessään murhaaja selittää pojalle, mitä siinä pitää ottaa huomioon, miten keikkaan valmistaudutaan ja mitä pitää varoa. Sitten pamahtaa.

Rikotut on osuva nimi Laihon viime vuonna ilmestyneen huippudekkari Uhanalaisten jatko-osalle. Jo lapsuudessa rikottu on nyt aikuiseksi kasvanut poika, joka ampuu Harjutorilla kaksi miestä. Toinen on pikkurikollinen, toinen yritysjohtaja, jonka firma Eazy Living on ollut fuusioitumassa The Tan -nimisen yrityksen kanssa.

Jutun päätutkijaksi nousee vanhempi rikostutkija Karita Haapakorpi, päältä piinkova ammattilainen, sisältä hauras ja rikkinäinen. Siihen kytkeytyvät myös edellisestä osasta tutut psykiatri Amina, joka ei pysty ottamaan vastaan tilastomies Juhan pyyteetöntä rakkautta. Aminaa piinaavat nuoruusmuistot siitä, kun äiti yritti pakottaa hänet somalinaisen ahtaaseen muottiin.

Rikostutkinnassa ensimmäinen kysymys on, kumpi oli murhaajan varsinainen uhri ja kumpi onnettomuudekseen väärässä paikassa väärään aikaan. Oliko kyseessä rikollisten välienselvittely, jonka tarkoituksena oli tappaa huumetuomioista istunut Janne Patomäki ja Eazy Livingin perustaja Torsti Metsä-Heikkilä sivullinen uhri? Vai menikö se toisinpäin?

Tästä lähtökohdasta Tommi Laiho on kehittänyt jälleen kutkuttavan ja yllätyksellisen rikostarinan, johon ei kannata tässä sen enempää paneutua yllätyksellisyyden varjelemiseksi. Sitä todella riittää.

Kuka sen teki ja miksi, on kuitenkin vain yksi Rikottujen taso. Psykologiset henkilökuvat ovat vahvoja. Karita, Amina ja Juha ovat kirjallisia henkilöhahmoja, joista todella välittää ja haluaa tietää lisää. Hätääntyneestä lapsesta kylmäksi ammattilaiseksi kasvanut murhaaja, joka alkaa kyseenalaistaa tekojaan, on poikkeuksellisen moniulotteinen rikollishahmo.

Psykologiset ulottuvuudet ja filosofiset pohdinnat eivät mitenkään syö etevää rikosjuonen kuljetusta. Monilla olisi tekemistä pitää eri ulottuvuudet tasapainossa, mutta Tommi Laiholle se ei tuota mitään vaikeuksia. Rikotut on samalla lailla erityisen täyteläinen ja syvällinen rikosromaani kuin viime vuonna ilmestynyt Uhanalaisetkin jännityksestä tinkimättä.

Laihon ensimmäisen romaanin käsikirjoitus palkittiin Otavan jännitysromaanikilpailussa, mutta sen julkaisi pienkustantamoihin lukeutuva Myllylahti, joka ei saa kunnolla esille edes suurimpia löytöjään. Vientimenestykseksikin noussut Arttu Tuominen teki kustantamolle neljä kirjaa ilman suurempaa huomiota ennen kuin WSOY nosti hänet tähtiin.

Näen Tommi Laihon teoksissa samanlaisen potentiaalin. Jos nykyinen kustantaja ei pysty markkinoimaan häntä riittävästi, toivottavasti joltain jolla on isommat hartiat, ei kulu neljää vuotta lahjakkuuden tunnistamiseen niin kuin Tuomisen kohdalla kävi. Dekkarien vientipää on saatu Suomesta mukavasti auki. Tommi Laiho voisi olla next big thing Max Seeckin, Elina Backmanin, Arttu Tuomisen ja Antti Tuomaisen jälkeen.