Kari Häkämies: Ruotsalainen mysteeri. 333 sivua, CrimeTime.
Pitkän poliittisen uransa jälkeen dekkarikirjailijaksi ryhtynyt Kari Häkämies yllätti viime keväänä kypsällä ja tyylikkäällä vakoiluromaanilla Linnan hämähäkki. Jatko-osa Ruotsalainen mysteeri ei herätä samanlaisia hurraa-huutoja. Pääministerin valtiosihteeri Henrik Hamilo sotketaan taas kansainväliseen poliittiseen peliin ja vakoilun maailmaan, mutta Häkämies ei ole osannut päättää, keskittyykö hän Ruotsissa tapahtuvaan poliittisen murhan yritykseen vai Suomen lähestyvien vaalien ympärillä käynnissa olevaan juonitteluun.
Ei tietysti tarvitsekaan keskittyä joko - tai, mutta vetävän alun jälkeen romaanissa unohtuu pitkäksi aikaa sivurooliin se ruotsalainen mysteeri.
Alussa murhaamisen nimettömäksi jäävä ammattimies yrittää ampua Ruotsin opetusministerin Adila Malikin. Sattuma puuttuu peliin ja ristiriitoja herättävä syyrialaistaustainen julkiateisti selviää hengissä. Huomio kiinnityy islamistisiin ryhmiin, joilla olisi motiivi murhaan.
Ruotsalaisen mysteerin keskushenkilöt ovat samoja kuin sarjan avausosassa. Ilta-Sanomien tähtitoimittaja Lotta Simula sattuu olemaan valmiiksi Tukholmassa, joten hän lähtee heti jutun jäljille. Pääministerin valtiosihteeri Henrik Hamilo kytketään tapahtumiin mukaan, koska murhaajalla näyttää oleva jokin yhteys Suomeen.
Kolmanneksi seurataan Venäjän suurlähetystön lehdistöavustajan eli tiedustelumiehen Valeri Ivanovin vaiheita. Ivanov vastustaa Putinin sotaa ja Venäjän nykysuuntausta, mutta pitää mölyt mahassaan, koska vapautta omaan ajatteluun ei ole. Lisäksi pitää ajatella Moskovassa asuvaa sairaalloista äitiä.
Jutun toinen haara liittyy lähestyviin eduskuntavaaleihin ja etenkin pääministeripuolue SDP:n sisäisiin kamppailuihin. Romaanin todellisuudessa istuva pääministeri Raili Valtakari muistuttaa enemmän Antti Rinnettä kuin Sanna Marinia. Haastajiin kuuluva Johanna Manner taas on kuin ilmetty Marin, raikas tuulahdus eläkeläisten puolueessa.
Häkämiehen kuvaukset poliittisista kähminnöistä ovat tavattoman herkullisia ja todennäköisesti itse elettyä elämää. Myös Ruotsissa tapahtuneen salamurhan yritys saa huippukiinnostavan käänteen, josta ei tässä voi edes vihjata juonipaljastuksen välttämiseksi. Nämä molemmat omillaan, ja vielä Ivanovin luoviminen hankalassa todellisuudessaan, ovat kaikki kiinnostavia ja jälleen eleettömän tyylikkäästi kirjoitettuja. Moitteet tulevat vain siitä, että ne eivät sulaudu luontevaksi kokonaisuudeksi.
Henkilökuvauksessa Häkämies luottaa harkittuun apeuteen. Työssään vauhdikas toimittaja Lotta Simula ja "linnan hämähäkki" Henrik Hamilo ovat joulunakin yksinäisiä ihmisiä. He tuntevat vetoa toisiinsa, mutta eivät saa syvennettyä suhdettaan, joka jää ammatilliseksi.
Valeri Ivanovilla on suomalainen shakkikaverinsa, jonka kanssa voi puhua vapaasti. Lähetystön muiden virkailijoiden kanssa kieli on pidettävä keskellä suuta ja heidän puheitaan kuunneltava niin, että osaa lukea myös rivien välejä.
Mielikuvituksen puutteestako kertoo se, että Ruotsalainen mysteeri loppuu samalla tavalla kuin Linnan hämähäkki?
Jatko-osa ei ihan yllä ensimmäisen tasolle, mutta tiedusteluun, politiikkaan ja niiden yhdistelmään keskittyminen on hyvä siirto Kari Häkämieheltä. Perinteisiä dekkareita Suomessa riittää, mutta tämän lajin teokset ovat poikkeuksia. Häkämiehellä on tiedot ja taidot kuoriutua pintaa syvemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti