tiistai 14. maaliskuuta 2023

Menneisyys iskee uudessa dekkarisarjassa, jossa parasta on poliisiäidin ja kotiin jumittuneen pojan suhde



 Petja Lähde: Yksi neljästä. 303 sivua, Gummerus.

Film noirin hienoimpiin elokuviin kuuluva Out of the Past vuodelta 1947 sai suomalaisen nimen Varjot menneisyydestä. Suomennos kuvaa paitsi film noirin myös dekkarikirjallisuuden yhtä perusteemaa: menneisyydessä on tapahtunut jotain, joka saattaa teoksen nykyhetkessä sen päähenkilöt pulaan.

Näyttelijä-muusikko-kirjailija Petja Lähde kertoo oman versionsa tästä perusjuonesta ensimmäisessä dekkarissaan Yksi neljästä. Se on luonnollisesti kokonaisen sarjan avaus.

Tässä tapauksessa neljälle lukiolaiselle tapahtui jotain 24 vuotta sitten Nuuksioon suuntautuneella retkellä. Mitä, sitä Lähde avaa vähitellen ja harkiten. Tapaus joka tapauksessa jätti jäljen jokaiseen, ja nyt varjo menneisyydestä on saavuttanut heidät.

Teoksen ja teossarjan päähenkilö on rikostutkija Terhi Nuora, jolla on oma menneisyyden painolastinsa. Hän on valehdellut kaksikymppiselle pojalleen Tanelille, että tämä on syntynyt keinohedelmöityksen tuloksena. Kotiin linnoittautunut ihmisiä pelkäävä tietokonenero on kuitenkin saanut selville, että totuus on toinen. Se on jotain, josta työssään taitava Terhi on traumatisoitunut yksityiselämässään.

Yksi neljästä on pätevä rikostarina, joka kulunutta sanontaa käyttääkseni pitää tiukasti otteessaan loppuun asti. Niin se kuitenkin on, ja lisäksi Petja Lähde yllättää lopussa mojovasti. Tekstissä erottuu, että kirjoittajalla on kaunokirjallinen tausta. Yksi neljästä on erinomaisesti kerrottu ja kirjoitettu, lauseet ovat hiottuja.

Dekkarina tarina on silti tavanomainen, koska se tosiaan on yksi lajityypin perustarina. Massasta Yksi neljästä erottuu Terhi Nuoran ja Taneli Nuoran monimutkaisen suhteen ja sen kehittelyn takia. Terhi näkee Tanelissa pelien maailmaan hautautuneen peräkammarinpojan, mutta yllättyisi totaalisesti, jos tietäisi. Tanelin isänsä jäljitys muodostanee keskeisen jännitteen tulevissa osissa.

Työssään empaattisuudella ja tarkkanäköisyydellä menestyvä Terhi Nuora on hyvä lisä suomalaisten dekkaripoliisien joukkoon. Yksityiselämässään hän kaipaa toisen ihmisen kosketusta, mutta vain tarkkaan rajatuilla omilla ehdoillaan. Hänen on vaikea salata ihastustaan työpariinsa Panu Tammeen, mutta työt sujuvat jämptisti vaikka sisällä viiltää.

Yksi neljästä on sinällään toimiva avaus, mutta siinä luodut asetelmat jatkoon luovat odotuksia vielä paljon paremmasta. Erityisellä mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä isänsä jäljille päässeestä Tanelista kehkeytyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti