keskiviikko 18. marraskuuta 2026

Denise Rudbergin Queen-trilogian päätös jatkaa sen kuvausta, millainen luolamiesten maa Ruotsi oli vain 50 vuotta sitten



 Denise Rudberg: God Save the Queen (God Save the Queen). Suomentanut Anu Koivunen. 288 sivua, Gummerus 2026.

Voi minkälainen jymypaukku ruotsalaisella menestyskirjailijalla Denise Rudbergillä olisi ollut käsissään paremmalla taidolla ja harkinnalla. Vuoteen 1976 sijoittuva kolmiosainen Queen-sarja on tässä ajassa aivan käsittämätöntä luettavaa. Poliitikot ja muut isokenkäiset asioivat bordelleissa, joissa työskenteli jopa vain 14-vuotiaita tyttöjä. He suojelivat myös suojelivat toisiaan. Kähmintään osallistui turvallisuuspoliisi.

Prostituoituja myös murhattiin, mutta tutkinnat määrättiin määrätietoisesti lopetettaviksi.

Rudberg onnistuu oudon ajan kuvaamisessa vain osittain. Suurin virhe oli pilkkoa yhtenäinen tarina kolmeksi ohuehkoksi kirjaksi. Ensimmäisessä, Dancing Queenissa, varsinaiseen asiaankin päästään vasta lopussa. Toinen osa Killer Queen jää kesken. Langat solmitaan God Save the Queenissa, mutta jännite on katkennut.

Kaikissa kolmessa kirjassa on myös paljon tyhjäkäyntiä, jonka olisi voinut jättää pois. Yksi noin 500-sivuinen rikosromaani samasta aiheesta olisi täräyttänyt kunnolla.

Tällaisenakin sarja on kyllä tavattoman mielenkiintoinen todellisen taustansa vuoksi. God Save the Queenin laittaa liikkeelle vuonna 1974 alkanut lastenruokajuttu. Kaupassa myytäviin lastenruokapurkkeihin oli piilotettu myrkkyä, ja ainakin yhdestä löytyi uhkauskirje. Aiemmin oletettavasti sama henkilö oli lähettänyt uhkauskirjeitä Ruotsin sosiaalihallitukselle, ja sytyttänyt tulipaloja.

Leskeksi jäänyt rikoskomisario Karin Johansson palaa etuajassa johtamaan väkivaltarikosyksikköä tapauksen takia. Oikeassa elämässä juttu ei koskaan selvinnyt.

Rudbergin dekkarissakin se jää taka-alalle koko sarjan keskeisen bordellivyyhdin takia. Bordellia pitäneen Inger Örtenbladin eli Noita-akan paritustuomio on edennyt hovioikeuteen. Todistajiksi on löytynyt kaksi alaikäistä tyttöä, joita Karinin on määrä kuulustella hersyvän työparinsa Britta Nilssonin kanssa.

Mitä lähemmäs totuutta pääset, sitä enemmän vihollisia saat, lukee God Save the Queenin kannessa. Niin se menee. Turvallisuuspoliisi seuraa ja salakuuntelee naisia. Vaikutusvaltaisten miesten salaliitto yltää maan hallitukseen asti.

Ajankuva Queen-sarjassa on kohdallaan. Siinä muistellaan ruotsalaisille tärkeitä viihdeilmiöitä, mutta erityisesti huomio kiinnittyy naisten kohteluun. Vielä 1970-luvun puolivälissä oli ilmeisesti ihan tavallista taputtaa heitä takapuolelle ja kommentoida tissejä.

Sarjan päätösosassa sivutaan myös Ruotsin rotubiologian tutkimuslaitosta. "Poikkeavien ihmisten" tutkimuslaitos suljettiin vasta vuonna 1958.

God Save the Queen on aiempien osien tapaan osittain innostavaa, osittain turhauttavaa luettavaa. Denise Rudberg kirjoittaa hyytävää tarinaa tasa-arvon mallimaa Ruotsin lähimenneisyydestä tavalla, jossa on parhaimmillaan hyvä imu. Turhauttavaa on, kun näkee selvästi, miten paljon enempään hänellä olisi ollut mahdollisuus.

Ruotsin 1970-luvun bordellivyyhtiä on kuvannut myös kriminologi Leif GW Persson dekkareissaan Possujuhla ja Edunsaajat. Persson sai potkut poliisihallituksesta vahvistettuaan Dagens Nyheter -lehdelle, että poliisiylijohtaja oli lähettänyt pääministeri Olof Palmelle salaisen muistion, jossa silloinen oikeusministeri Lennart Geijer nimettiin turvallisuusriskiksi bordelliyhteyksiensä vuoksi.

Samoista tapahtumista ja henkilöistä kirjoittaa myös Rudberg. Perssonin kirjat ovat parempia itse asian kuvauksen kannalta, mutta Rudbergin ansio on naisten ja heidän vähättelevän kohtelemisen nostaminen keskiöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti