perjantai 15. toukokuuta 2020

Risto Isomäki avaa koronapandemian perimmäiset syyt.


Jos tuntuu, että koronakriisistä on jo kerrottu kaikki, niin eipä olekaan. Kriisin perimmäisiin syihin menevä kansantajuinen kokonaisesitys on puuttunut. Nyt se on saatavilla. Tieto- ja dekkarikirjailija Risto Isomäen perjantaina ääni- ja e-kirjana ilmestynyt Mitä koronapandemian jälkeen (Into) kertoo, mistä ja miksi hengenvaaralliset virukset syntyvät.

Lyhyt vastaus kirjan perusteella on tämä: ihminen on kylvänyt oman tuhonsa siemenet länsimaisella elämäntavalla ja globalisaation turbovaihteella.

Koronavirukset syntyvät eläintehtaissa, jollaisiksi kiinalaisia ruokatorejakin voidaan kutsua. Isomäki kuvaa Wuhanin kaupungin Huananin ruokatorin olevan noin 50 000 neliömetrin laajuinen, jossa tuhannen myyjän valikoimissa oli 112 ruuaksi tarkoitettua eläinlajia. Joukossa oli lintuja, käärmeitä, sammakoita, rupikonnia ja villejä nisäkkäitä, myös lepakoita.

”Torilla oli sekaisin eläviä ja teurastettuja eläimiä ja erilaiset villieläimet altistuivat toistensa verelle, ysköksille ja ulosteille”, kirjoittaa Isomäki.

Lisäksi Kiinassa on aitoja villieläintehtaita. Aidosti villejä eläimiä ei ole riittänyt kaikille halukkaille syötäväksi. Siksi käärmeitä, kilpikonnia, villejä nisäkkäitä ja lintuja kasvatetaan maatiloilla ahtaissa olosuhteissa. Suuri määrä villieläimiä melkein kiinni toisissaan ja jatkuvasti tekemisissä ihmisten ja erilaisten kotieläinten kanssa.

Isomäen mukaan kiinalaisille ruokatoreille kehittyneet käytännöt lähestulkoon maksimoivat villieläinten kantamien virusten mahdollisuuden hypätä lajista toiseen ja kehittää myös ihmisille vaarallisia kantoja.

Hillitön matkustaminen loi pohjan pandemialle

Kriisin alettua on monesti kysytty, onko enää mahdollista palata ”normaaliin” ja milloin.
Isomäki kysyy, olisiko ”normaaliin” palaaminen edes tarpeellista. Juuri sehän sai aikaan, että Kiinassa levinneestä viruksesta tuli pandemia. Hillitön matkustaminen levitti taudin Kiinasta eri puolille maailmaa. Näin voi käydä uudelleenkin, jos kyseessä on vaarallinen, jo ennen oireiden ilmenemistä tarttuva taudinaiheuttaja.

Isomäen mukaan koronavirusepidemia muuttui pandemiaksi nimenomaan sen takia, että globalisaatio oli ajettu turbovaihteelle.

”Kun epidemia havaittiin Kiinassa, se oli jo levinnyt Italiaan. Kun ymmärrettiin, miten vakavasta asiasta oli kysymys, virus oli jo levinnyt lähes kaikkiin maailman maihin ja päässyt lopullisesti karkuun kymmenissä niistä.”

Suomeenkin epidemia levisi matkailijoiden mukana.

Kiinan eläintorejakin Isomäki pitää globalisaation ja länsimaisen elämäntavan syynä. Yewei eli villit maut -muoti ei ole Kiinan perinteistä, vaan länsimaisista vaikutteista syntynyttä yksilökeskeistä kulttuuria, joka on syntynyt nimenomaan talouden globalisoinnin seurauksena.

”Ajatus siitä, että yksilöllä olisi oikeus tehdä mitä tahansa riippumatta siitä millaisia seurauksia teolla on yhteisölle tai laajemmalle yhteiskunnalle, on Kiinassa länsimaista, uusliberalistista tuontitavaraa.”

Antibioottiresistenssi uhkaa

Isomäen tietokirjat ovat siitä hienoa luettavaa, että hän on perillä ihan kamalista asioista, mutta esittelee silti toivon ja mahdollisuuksien näköaloja.

Nykyistä koronapandemiaa hirveämpi asia olisi esimerkiksi ebolaviruksen tai Bangladeshissa tunnetun nipahin pääsy karkuun.

Auringosta tulevasta isosta plasmapurkauksesta eli niin sanotusta Carrington-myrskystä en nyt halua tietää enempää kuin sen, että Suomi on ainoa maa koko maailmassa, jonka sähköverkko on suojattu sitä vastaan.

Mitä tapahtuisi, jos maailman sähköverkko yhtäkkiä romahtaisi?

On mukavampi lukea Isomäen päätelmiä siitä, miksi koronavirusepidemia voi auttaa selättämään antibioottiresistenssin, joka sekin on valtava uhka ihmiselämälle. Jos selättämisessä ei onnistuta, tulevaisuudessa mikä tahansa pieni haava tai ruusun piikki voisi milloin tahansa aiheuttaa hallitsemattoman bakteeri-infektion, jonka seurauksena ihminen on kuollut seuraavana päivänä.

Antibioottiresistenssissakin jäljet johtavat eläintuotantoon. Isomäen mukaan parhaan käytettävissä olevan arvion mukaan maailmassa käytetään vuosittain noin 131 000 tonnia antibiootteja kotieläintaloudessa ja noin 40 000 tonnia ihmisten hoitamiseen. Eläintuotannon osuus antibioottien kulutuksesta on lähes 80 prosenttia ja kasvamaan päin.

Eläintehtaissa tuotantoa on tehostettu, koska kuluttajat ja kaupan keskusliikkeet ovat vaatineet yhä halvempaa lihaa ja yhä halvempia maitotuotteita.

”Tuotantoeläinten olosuhteet ovat usein niin huonot, että antibiootteja on pakko käyttää ennaltaehkäisevästi. Toisin sanoen eläimille syötetään pahimmillaan antibiootteja rutiininomaisesti jo etukäteen, ennen kuin ne ovat edes sairastuneet, jotta ne pysyisivät hengissä tarpeeksi pitkään. Tällaiset käytännöt luonnollisesti edistävät vastustuskykyisten kantojen kehittymistä erityisen tehokkaasti”, Isomäki kirjoittaa.

Ehkä tästä opitaan

Miksi korona muuttaisi tilannetta paremmaksi?

Isomäen ajatus kulkee niin, että eläimistä ihmisiin mahdollisesti tarttuvat uudet taudit saavat nyt aivan uuden painoarvon hallitusten, yhtiöiden ja useimpien ihmisten agendalla. Sitä myöten nyt voisi olla poliittista tahtoa tehdä asialle jotain.

Ja lisää optimismia. WHO:n mukaan jo noin yhdeksän miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain ennenaikaisesti ilmansaasteiden takia. Hengityselininfektioitakin yritetään hoitaa antibiooteilla eikä vähentämällä ilmansaasteita ja parantamalla hengitysilman laatua.

Isomäen mukaan ilmansaasteiden vähentäminen olisi helppoa ja halpaa. Tarvittaisiin puhtaasti palavia keittoliesiä, jollainen maksaa 25 euroa.

Sekin on liikaa maailman köyhimmille ihmisille. Siksi valtioiden kannattaisi Isomäen mielestä kustantaa kaikille köyhille kotitalouksille puhtaasti polttavat keittoliedet pelkästään vähentääkseen kaikkien kansalaistensa altistumista ilmansaasteille ja taistellakseen antibioottiresistenssin kehittymistä vastaan.

”Voisiko tämä olla se hetki...”

Optimistina Isomäki näkee koronakriisissä mahdollisuuden suureen käänteeseen. Kun globalisaatio kaksinkertaisti ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt ja kiihdytti ilmastokriisiä, niin kannattaako entiseen palaamista edes tavoitella?

”Voisiko tämä olla se hetki, jolloin me pysäytämme ilmaston lämpenemisen, omien yhteiskuntiemme kahtia jakautumisen, varallisuuserojen ja tuloerojen hillittömän kasvun, antibioottiresistenssin kehittymisen ja uusiin pandemioihin liittyvien riskien kumuloitumisen, kaikki yhdellä iskulla?”

”Minusta tämä olisi, anteeksi vain, aika paljon innostavampi ajatus, kuin yritys käyttää kaikki yhteiskunnan voimavarat siihen, että saisimme maailman jälleen takaisin täsmälleen samoille vanhoille raiteille. Miksi ainoa houkutteleva mahdollisuus olisi alkaa jälleen kulkea kohti ilmastokatastrofia, kuudetta sukupuuttoaaltoa, merien ekosysteemien romahtamista ja satoja tulo- ja varallisuuserojen kärjistymisestä aiheutuvia sisällissotia?”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti