Kauko Röyhkä - Anneli Aunola: Tappajatohtori. 320 sivua, CrimeTime.
Entisen poliisin Anneli Aunolan yhdessä muusikko-kirjailija Kauko Röyhkän kanssa kirjoittama Alisa Aro -sarja lähti hienon alun jälkeen väärille urille viime vuonna ilmestyneessä Tanssipartnerissa. Kolmas osa Tappajatohtori jatkaa nopeasti alkanutta alamäkeä. Tämänkin kirjan tarina on hajanainen ja henkilöt ylikonstaapeli Alisa Aroa lukuun ottamatta epäuskottavia. Kerronta on yhtä harmaata kuin teoksen kuvaama 1990-luvun kotiväkivalta ja välinpitämättömyys.
Teossarja perustuu Anneli Aunolan kokemuksiin poliisina, joten realistinen pohjavire on itsestäänselvyys. Se ei kuitenkaan yksin auta.
Tappajatohtorissa Alisa Aro siirretään edellisen kirjan tapahtumien takia Pasilan väkivaltarikosyksiköstä Malmille järjestyspoliisiin tutkintaryhmän vetäjäksi. Siellä hänen arkeaan ovat isäänsä hakkaava ja tältä rahaa varastava alkoholisoitunut poika ja muu suurten rikoskuvioiden ulkopuolella tapahtuva väkivalta. Koska ollaan 1990-luvulla, valuutta on markka, DNA-testit ovat vasta tulossa rikostutkinnan avuksi ja mahdollinen HIV-tartunta on kuin kuolemantuomio.
Näitä juttuja sekä Alisa Aron yksityiselämää Röyhkä ja Aunola kuvaavat tasaisen intohimottomasti. Järjestyspoliisin näkökulmasta Suomi oli - on - varmasti sellainen murheellisten laulujen maa, josta Eppu Normaali lauloi joitakin vuosia ennen Tappajatohtorin tapahtuma-aikaa. Siinä mielessä teoksen ajankuvaa ei tarvitse epäillä.
Tappajatohtorille nimen antava hoivakoti Agendan ylilääkäri Sakari Selki on miltei unohtua nimikkoteoksestaan. Selki on ristiriitainen persoona. Hän päästää päiviltä heikkoja ja arvottomiksi kokemiaan, mutta rakastaa ja hoitaa esimerkillisesti nuorena dementoitunutta vaimoaan. Selki tuntuu enemmän karikatyyriltä kuin todelliselta ihmiseltä. Sama pätee hoivakodin johtajaan Harriet Helmiseen. Hän on Selkiin rakastunut vamppi, yhden ominaisuuden kieroileva henkilö.
Kerronta on valjua, tarina on valjua. Mitä ihmettä tälle sarjalle tapahtui hyvän Liian lempeä mies -aloituksen jälkeen?
Kiinnostavinta on miettiä sarjaa Anneli Aunolan henkilöhistorian kautta. Kuten on tullut tunnetuksi, hän oli poliisina Harjunpää-dekkarit kirjoittaneen Matti-Yrjänä Joensuun työpari. Alisa Aro -kirjoissa hänen läheisin työtoverinsa Pasilassa oli Timo Harju -niminen herkkä poliisi. Heillä oli suhteen poikanen, jota lämmitellään uudelleen Tappajatohtorin lopussa.
Todennäköisesti Tappajatohtorin tarina perustuu todellisiin tapahtumiin ja ehkä se ratkesikin yhtä epädramaattisesti kuin tässä teoksessa. Sitä voi kysyä, onko tarina silti kertomisen arvoinen, kun siinä ei ole oikeastaan mitään muuta kuin tasaisena jumputtavaa arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti