Jussi Adler-Olsen: Selli (Syv kvadradmeter med lås). Suomentanut Kari Koski. 591 sivua, Gummerus.
74-vuotias Jussi Adler-Olsen on vanhan liiton mies. Dekkarisarjan mitta on kymmenen osaa, ei enempää eikä vähempää. Tanskassa vuonna 2007 alkanut Osasto Q -sarja päättyy kymmenenteen kirjaan Selli. Suomeksi ratkaisemattomaksi jääneiden juttujen tutkintaryhmästä on saatu lukea vuodesta 2012.
Sarja alkoi teoksella Vanki (Kvinden i buret). Sellissä Adler-Olsen palaa sen alkutapahtumiin ja sulkee ensimmäisessä teoksessa alkaneen kaaren huikealla tavalla.
Osasto Q:n alussa rikostutkijat Carl, Anker ja Hardy joutuivat väijytykseen. Anker kuoli, Hardy halvaantui ja Carl alennettiin poliisitalon kellariin tutkimaan niitä vanhoja rikoksia. Hän unohti vintilleen Ankerilta saamansa matkalaukun, jota ei tutkinut ollenkaan. Sarjan edellisen osan lopussa Osasto Q:ta johtava Carl Mörck pidätettiin. Matkalaukusta löytyi suuri määrä rahaa ja huumeita. Anker oli korruptoitunut poliisi, ja sellaisena pidetään Carliakin. Petturipoliisin kohtelu on tylyä.
Sellissä jännitys on huipussaan alusta asti. Carl sijoitetaan tutkintavankilaan tavalliselle osastolle, ei eristykseen niin kuin poliisi kuuluisi. Hollannissa ja Tanskassa toimiva rikollisjärjestö on luvannut puolen miljoonan kruunun palkkion hänen tappamisestaan. Vankilassa on tietysti monia, jotka olisivat valmiita listimään poliisin ilmaiseksikin.
Ensimmäiseltä murhayritykseltä hänet pelastaa Malthe siksi, että haluaa palkkiorahat itselleen. Uudessa vankilassa heidät sijoitetaan vierekkäisiin selleihin ja sallitaan jopa vierailla toistensa luona. Sinnikkäitä tappajakandidaatteja riittää myös vankilan muurien ulkopuolella.
Adler-Olsenin kirjojen suola ovat värikkäät henkilöt. Carl on saanut vähitellen työtovereikseen Assadin, Rosen ja Gordonin. Eksentrinen ja epätavallisia tutkintamenetelmiä käyttävä nelikko on osoittautunut tehopakkaukseksi. Nyt muita Q:n jäseniä kielletään puuttumasta Carlin tapaukseen, mutta se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Totta kai he tekevät kaikkensa puhdistaakseen pomonsa maineen ja löytääkseen petturin poliisin omista joukoista.
Lisäsuolaa ovat vauhdikas kerronta ja loistavasti rakennetut kimurantit juonet. Sarjan päätösosassa Adler-Olsen annostelee kaikkea isolla kauhalla. Hienoja henkilöhahmoja riittää lain kummaltakin puolelta, samoin tiukkaa jännitystä koko matkalle. Vähitellen aukeaa, minkälainen rikollisjärjestö käyttää tavaramerkkinään naulapistoolilla tehtyjä murhia.
Viimeisen osan kunniaksi Adler-Olsen marssittaa näyttämölle myös joukon aiemmista kirjoista tuttuja henkilöitä.
Piste i:n päälle on koko sarjaa leimannut humoristinen vire, joka jatkuu Sellissä jännitystä kuitenkaan häiritsemättä.
Osasto Q:n nelikkoa tulee ikävä, sillä näille kirjoille ei ole oikein mitään vastinetta pohjoismaisessa rikoskirjallisuudessa. Silti on hyvä, että Jussi Adler-Olsen pani sarjalle nyt pisteen. Parissa aiemmassa osassa oli rutinoitumisen makua. Selli sen sijaan on komea loppunousu kokonaisuudessaan suurenmoiselle sarjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti