Suomen dekkariseura julkisti tiistaina kuusi ehdokasta Vuoden johtolanka -palkinnon voittajaksi. Suomen parhaana palkittava dekkari julkistetaan ensi vuoden helmikuussa.
En ole toki lukenut kaikkia kotimaisia tämän vuoden dekkareita, mutta niin laajan otoksen kyllä, että kerron tänäkin vuonna oman varjolistani. Sillä ei ole yhtään samaa teosta kuin varsinaisella ehdokaslistalla.
SUOMEN DEKKARISEURAN EHDOKKAAT JA RAADIN PERUSTELUT
Kaarina Griffiths: Lintumies (Otava 2024)
Cornwallissa asuva kirjailija Kaarina Griffiths sijoittaa Lintumies-murhamysteerinsä sen tummaan ja villiin maisemaan tehden kunniaa who done it -juonirakennelmalle. Griffiths on lukenut christiensä ja hänen kuvaamansa kyläyhteisö henkii brittiläisyyttä. Griffiths kirjoittaa hyvin, ja monipolvisen juonen tarina kantaa hienosti loppuun saakka.
Petja Lähde: Kaksi astetta (Gummerus 2024)
Terhi Nuoran tarina jatkuu siitä, mihin edellinen kirja päättyi. Kaksi astetta on vauhdikas ja jännittävä poliisiromaani. Nuoran oman elämän haamut vainoavat häntä, ja perisuomalaisesti Terhi juo liikaa ja rypee syvissä vesissä. Käsikirjoituksenomainen rakenne luo tapahtumista kuvia, joissa on kirjan läpi jatkuva jännite.
Risto Malin: Fabergén kana (Reuna 2024)
Kirjailija kertoo Kostamoiden kansalaissodasta alkavan sukutarinan. Malin on pitkänlinjan toimittaja, joka osaa kuvata kotimaisen vaateteollisuuden kehitystä ja tuhoa. Fabergén kanan jännitys syntyy kallisarvoisesta esineestä, jonka omistaminen on vaarallista. Kirja antaa hyvän historiallisen ajankuvan maamme teollisesta kehityksestä onnistuen yhdistämään jouhevasti historialliset faktat nykytapahtumiin.
Max Manner: Harha (Bazar 2024)
Harha on vahva ja jännittävä dekkari. Harri Hirvikallio -sarjan 7. osa toimii itsenäisenä teoksena. Harri joutuu virkansa puolesta selvittämään poliisin kuolemaa. Mitä ovat Harrin harhat ja mihin ne johtavat? Manner osaa lukijan huijaamisen taidon. Kirjailijan kekseliäisyyttä voi vain ihailla, ja kirja pitää lukijansa pihdeissään ja palkitsee kaikissa käänteissään.
Jussi Marttila: Lähdön läheisyys (Tammi 2024)
Kirjailija on luonut onnistuneen ja lämpimän päähenkilön. Yksityisetsivä Janatuinen on vahvasti oikeudentuntoinen, herkkä, pohdiskeleva, hidas mutta fiksu, omanlaisensa tyyppi. Lähdön läheisyyden juoni etenee jännittävänä läpi kirjan. Tarinakin on hyvällä tavalla omalaatuinen. Kirjailija tekee kunniaa kotimaiselle dekkarikirjallisuudelle viittauksilla Reijo Mäen ja Harri Nykäsen tuotantoihin.
Anu Patrakka: Kiusaaja (Otava)
Porton henkirikosyksikön tutkija Nelson Monteiro tasapainottelee virkansa ja muistisairaan isänsä hoitamisen välillä. Rikostutkinta vie Monteiron öisin tietojen perässä syrjäisille kaduille. Sivujuonena kulkee suhteen rakentaminen suomalaiseen Emiliaan. Monteiron ja muiden romaanin henkilöiden silmin Patrakka kuvaa Portugalin yhteiskuntaa ongelmineen sekä maan kaunista luontoa. Kiusaaja kertoo osattomuudesta mutta pyrkimyksestä parempaan uhrauksien kautta.
OMA VARJOLISTA KIRJOJEN ILMESTYMISJÄRJESTYKSESSÄ
Joona Keskitalo: Saari, joka repesi
"...uuden Takamailla-sarjan ensimmäisessä osassa piirit ovat pienet ja paikalliset, ja rikosten mittakaava pysyy pitkään piilossa. Kerronta on yhtä dynaamista ja eri näkökulmia vaihtelevaa kuin aiemmissa teoksissa. Myös jännitysruuvin hidas, mutta vääjäämätön kiristyminen pakottaa jatkamaan lukemista yllättävään loppuun asti."
Koko arvio täällä.
Kari Haakana: Kunnian hinta
"Jännityskirjallisuutta aikuisille, totesin edellisestä osasta. Siihen ei ole lisättävää. Kaiken lisäksi Haakana kirjoittaa upeaa toimintaa, mutta ei jännityskirjallisuudelle tyypillisellä tavalla, jossa päähenkilöiden ihmepelastukset seuraavat toisiaan. Kaikki Kunnian hinnassa on sellaista, että näin voisi olla oikeastikin."
Koko arvio täällä.
Ari Wahlsten: Pahan syleily
"Sen verran uskataa sanoa, että Wahlstenin kuvien perusteella lyhyet hiukset ovat todennäköisesti nousseet tanakasti pystyyn, kun hän on lukenut uutisia tänä kesänä. Pahan syleilyn juonikuvion yhtäläisyys todellisiin vasta sen kirjoittamisen jälkeen ilmi tulleisiin tapahtumiin on hätkähdyttävä, kylmäävä, jopa hieman pelottava."
Koko arvio täällä.
Tuomas Lius: Kova luu
"Kova luu on parasta Liusia. Hän on huumorimies, mutta pitää tällä kertaa itsensä sillä tavalla kurissa, että sitä ei ole liikaa, sitä ei venytetä, ja se mikä vitsaillaan, on oikeasti hauskaa. Nauroin jopa ääneen."
Koko arvio täällä.
Outi Hongisto: Verkosto
"Kirjan toivoisi toimivan kimmokkeena tutkiville taloustoimittajille selvittämään uskonnollispohjaisten rakennusliikkeiden taustaa ja toimintaa. On täysin pöyristyttävää, jos tavallisen ihmisen suurimman omaisuuden hintaa nostetaan ja laatua huononnetaan tietoisesti."
Koko arvio täällä.
Jaakko Melentjeff: Venäläinen peli
Venäläinen peli alkaa yhden ihmisen moraalisen valinnan seurauksilla. Loppu saa melkein haukkomaan henkeä, kun Melentjeff nostaa moraalipohdinnan kokonaan toiselle tasolle.
Koko arvio täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti