Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla. 288 sivua, Otava 2025.
Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Antti Tuomainen varioi periaatteessa samaa tarinaa humoristisissa jännitysromaaneissaan. On vakaa ja säntillinen näyttelijä Jussi Vatasen oloinen yrittäjä, joka ilman omaa syytään joutuu rikosten pyörteisiin. Jollain oudolla tavalla hän vetää kuitenkin pitemmän korren kuin paatuneet ammattirikolliset.
Jussi Vatasen olemus tuli tässä mieleen, koska hän henkilöi niin osuvasti sieniyrittäjä Jaakko Kaunismaata Tuomaisen vuoden 2016 jännäriin perustuvassa tv-sarjassa Mies joka kuoli. Tämän syksyn Tuomainen Hyvällä tai sahalla on eräänlainen rinnakkaisteos sille. Sen nimi voisi olla Nainen joka kuoli tai Nainen joka ei kuollutkaan.
Tällä kertaa Tuomaisen yrittäjä on kolmannen polven sahanomistaja Heikki Nevalainen. Hän on ahdingossaan lainannut rahaa monialarikollinen Ismo Sipolta, ja nyt on takaisin maksun aika - tavallaan. Sippo on murhannut myrkkyruiskeella vaimonsa Annaleenan. Heikin on hävitettävä ruumis tai hänen sahansa on konkurssissa heti seuraavana päivänä.
Heikki saakin Annaleenan virkoamaan. Tämä alkaa heti suunnitella kostoa.
Heikin pitää kiireisenä Antwerpenistä vierailulle tuleva perheyhtiön johtaja herra Dupont, mahdollinen premium-asiakas. Kaupat hänen kanssaan huuhtoisivat yhtiön velat ja murheet pois.
Tästä alkaa kuolemaan johtavien onnettomuuksien ja kommellusten ketju Tuomaisen useista aiemmista teoksista tuttuun tapaan. Mausteena on nopeasti heräävä rakkaus Heikin ja Annaleenan välillä, jota sotkee se, että myös herra Dupont salamarakastuu Annaleenaan.
Ismo Sippo, joka on aikonut karistaa Suomen pölyt jaloistaan, löytää itsensä kirjaimellisesti kusesta. Suuret suunnitelmat murenevat askel kerrallaan. Oloa ei helpota rakastajatar Jessika. Nopeat hekuman hetket hänen kanssaan ovat olleet ihania, mutta arki saman katon alla on toinen juttu.
Mies joka kuoli -kirjan rinnakkaisteokselta Hyvällä tai sahalla tuntuu siksikin, että se sijoittuu samoihin maisemiin Haminan seudulle.
Tuomaisen huumori ei ole kuoliaaksi naurattavaa laatua. Se saa hykertelemään hänen ilmaisustaan ja tarinan lennokkaista käänteistä. Toimii ainakin vielä tämän kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti