Tom Kankkonen: Suuttumuksen aika - Populismin vastustamaton kutsu. 334 sivua, Docendo 2025.
Äärioikeisto ravistelee Eurooppaa, ja tämä voi olla vasta uuden aikakauden alkusoitto. Poliittinen maisema saattaa mullistua täysin ennen kuin 2020-luku on päätöksessä ja vajaan sadan vuoden takaa kylmiä väreitä herättävä uusi 30-luku alkaa.
Suomessa perussuomalaiset ovat jo hallituksessa, Ruotsin ruotsidemokraatit vaikuttavat hallitukseen sen ulkopuolisena tukipuolueena.
Euroopan poliittiset mannerlaatat voivat todella järkkyä, kun jatkuvassa poliittisessa kriisissä olevassa Ranskassa järjestetään presidentinvaalit vuonna 2027, jos Emmanuel Macron edes kestää sinne asti, Saksassa liittopäivävaalit vuonna 2029 ja Britanniassa parlamenttivaalit viimeistään elokuussa 2029. On täysin mahdollista, että kaikissa maanosan mahtivaltioissa valtaa pitävät oikeistopopulistit ja suoranainen äärioikeisto, kun uusi vuosikymmen alkaa.
Miten tähän on tultu?
Ylen entinen ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen vastaa kysymykseen reportaasikirjallaan Suuttumuksen aika - Populismin vastustamaton kutsu. Hän on tavannut äärioikeistopuolueiden kannattajia ja politiikan tutkijoita Saksassa, Britanniassa, Ruotsissa ja Suomessa, ja tutkii myös ääripuolueiden Yhdysvalloista ja Venäjältä saamaa taustatukea.
Kirja auttaa ymmärtämään, mikä tavallisia ihmisiä ärsyttää niin paljon, että he ovat valmiita heittämään vakiintuneet vuosikymmeniä demokratiaa rakentaneet puolueet romukoppaan ja ainakin kokeilemaan jotain uutta. Vaikka äärioikeistoa ei niin kannattaisikaan, uusille voimille halutaan antaa mahdollisuus. Usko useimmissa maissa valtaa pitäneisiin sosialisti- ja konservatiivipuolueisiin on mennyt niin totaalisesti.
Ei tietenkään ole mikään yllätys, että eri maiden suuttuneita yhdistää eniten maahanmuutto. Sen koetaan lisänneen rikollisuutta, ja ulkomaalaisten uskotaan vievän rahat, jotka kuuluisivat omille.
"Nythän tulijat eivät tee töitä. He saavat rahansa valtiolta", saksalainen eläkeläinen Wolfgang Wichmann sanoo Kankkoselle Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen vaalitilaisuudessa.
Keskustelu maahanmuuttajien yliedustuksesta sosiaalitukien saajina on yleiseurooppalainen äärioikeiston suosiota kasvattava ilmiö. Sama keskustelu käytiin Suomessakin viimeksi syyskuun lopussa, kun iltapäivälehdet julkistivat siitä kertovia selvityksiään. Seuraavassa gallupissa perussuomalaisten kannatus teki ison pompun ylöspäin.
Yhteistä on myös pelko oman kulttuurin kuolemasta "väestönvaihdon" takia.
"Jos maahanmuutto jatkuu, käy vielä niin, että muslimit julistavat kalifaatin jokaiseen suurkaupunkiin. Sitten moskeijoita on enemmän kuin kirkkoja. Sitä minä vastustan", Wichmann jatkaa.
Tälle voi naureskella, mutta syyskuussa AfD nousi gallupeissa Saksan suurimmaksi puolueeksi 26 prosentin kannatuksella. Samaan pelkoon nojaamalla perussuomalaiset käänsi koko kevään jatkuneen kannatuksensa alenemisen uudelleen nousuun.
Toinen yhdistävä tekijä on energiapolitiikka ja ilmastotoimien vastustaminen. Perussuomalaiset on koko ajan puhunut ylimitoitetusta ilmastopolitiikasta. Se on saanutkin hallituksessa vesitettyä senkin vähän, mitä ilmastopolitiikan kunnianhimosta oli jäljellä Orpon hallituksen ohjelmassa.
Tässä asiassa puolueiden välillä on myös painopiste-eroja. Se on sanottava perussuomalaisten kunniaksi, että puolue seisoo muiden suomalaispuolueiden tavoin Venäjä-pakotteiden ja Ukrainan tukemisen takana. Saksan AfD sen sijaan janoaa Venäjän halpaa energiaa.
Oikeistopopulistien käymä jatkuva kulttuurisota on tuttua jokaiselle suomalaiselle, joka viettää aikaansa sosiaalisessa mediassa. Se ja tunnepolitiikka ovat Kankkosen haastatteleman saksalaistutkija Wilhelm Heitmeyerin mukaan niin tehokkaita, että ihmiset ovat valmiita äänestämään omia etujaan vastaan.
Maahanmuutto, islam, ilmastotoimet. Siinä on kolme asiaa, jotka yhdistävät eri maiden äärioikeistoa ja jotka uppoavat kuin veitsi voihin.
Lisäksi on vielä neljäs: media, jota pidetään punavihreänä. Perussuomalaisille erityinen vihollinen on Yle.
Kun Kankkonen kysyi perussuomalaisten toimijoilta, mitkä Ylen sisällöt ovat heidän mielestään ideologisesti värittyneitä, vastauksissa nousi esiin vuonna 2019 julkaistu neljän jakson dokumenttisarja Pillupäiväkirjat, jonka kustannukset Ylelle olivat 2500 euroa.
Kankkosen haastatteleman Heitmeyerin mukaan nykyinen kehitys oli nähtävissä jo vuosituhannen alussa. Silloin ihmisten pelko oman asemansa menettämisestä alkoi kasvaa, kun kapitalismi jyräsi ja eriarvoisuus lisääntyi. Samaan aikaan valtiot alkoivat menettää kontrolliaan kehitykseen, mikä lisäsi epäluottamusta liberaaliin demokratiaan. Poliittinen koneisto ei pystynyt vastaamaan epävarmuuden ja epäluottamuksen nousuun.
25 vuotta myöhemmin ollaan ehkä suuren käännepisteen kynnyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti