Ukkoslintu täydentää JP Koskisen Tulisiivestä alkavan siirtolaistarinan - Näin Kuurat vaihtoivat Yhdysvallat Neuvosto-Karjalaan onnettomin seurauksin

JP Koskinen: Ukkoslintu. 400 sivua, Like.

Vuonna 2019 tuotteliaalta JP Koskiselta ilmestyi historiallinen romaani Tulisiipi. Sen päähenkilö Kaarle Kuura toteutti lentäjäunelmaansa Stalinin sortokauden keskellä Neuvostoliitossa. Esiosassa Haukansilmä Kaarlen isovanhemmat ja muuta sukua lähti siirtolaisina Yhdysvaltoihin 1860-luvulla. Heistä isoisä Yrjö löysi vapautensa preerioilta intiaanien parista, kunnes oli aika palata perheen pariin.

Kaksi loisteliasta lukuromaania suorastaan huusi väliinsä sijoittuvaa kolmatta osaa. Miksi ihmeessä Yrjön poika Timo luopui lamasta huolimatta autokorjaajana saavuttamastaan vakaasta asemasta ja lähti perheineen kohti tuntematonta?

Juuri ilmestynyt Ukkoslintu vastaa kysymykseen. Sen päähenkilö on kuitenkin Yrjön toinen poika Janne, josta tuli jo nuorena lehtimies. Ensin kotiseudulla Duluthissa ja pian maineekkassa The New York Timesissa. Ukkoslinnun lopussa lehtimiehen levoton veri vie Jannenkin, amerikkalaisittain James Frostin, raportoimaan suomalaisten johtamasta työläisten valtiosta, vaikka Jannen vaimo Aili kirjoittaa ja varoittaa tulemasta. Kaikki on menossa väärään suuntaan Neuvosto-Karjalassa.

"Uusi seikkailu oli alkamassa ja olin varma, että se päättyisi hyvin", Janne kuitenkin toteaa.

Ennen kuin Ukkoslintu yhtyy Tulisiipenä jatkuvaan tarinaan koetaan kuitenkin ensimmäinen maailmansota Jannen näkemänä. The New York Timesin sotakirjeenvaihtaja todistaa kärsimystä ja kurjuutta länsirintamalla, itärintamalla niiden lisäksi Venäjän vuoden 1917 vallankumousten aiheuttamaa toisenlaista kaaosta. Sotilaat ampuvat upseereitaan, pitävät kokouksia ja äänestävät siitä, mihin tästä jatketaan.

Alussa Jannen matkaseurana on apassi-intiaani Nopea Hirvi, joka esittää puhuttelevia huomioita sodasta.

"Valkoisen miehen sodissa ei ole koskaan ollut mitään järkeä. Kaikilla oli asiat hyvin. Keisarilla oli paljon maata ja rahaa, samoin tsaarilla ja englannin kuninkaalla. Sitten he päättivät sotia."

Ja: 

"Vanhat miehet aloittavat sodat ja nuoret kuolevat heidän puolestaan, halusivatpa tai eivät. Niin se on aina ollut ja niin se tulee olemaan", Koskinen viittaa Nopean Hirven sanoin myös tähän päivään.

Täyttä tätä päivää on myös se, että "venäläinen sotilas muuttuu rosvoksi heti, kun upseerit eivät ole pitämässä heille kuria".

"He varastavat kaiken, mikä irti lähtee. Jos kukaan ei käske heitä, he eivät veljeyden, tasa-arvon tai edes vapauden nimissä pysty yhteistyöhön, puhumattakaan kurinalaisesta sotimisesta. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat eläneet aina tyrannian puristuksessa ja tottuneet siihen, että mikä ei ole erikseen sallittu, se on kielletty", Janne saa kuulla.

Jannen matkat rintamalta toiselle jatkavat suurenmoisesti Koskisen edellisestä osasta tuttua eeppistä seikkailuromaania, jossa asuu rutkasti viisautta. Ukkoslintu lentää korkealla. Se on suuri lukuromaani, joka vie täysin mukanaan.

Euroopasta palattuaan Janne alkaa kiinnostua työväen asiasta. Kipinän siihen hän sai jo sodassa tapaamaltaan venäläiseltä Olgalta, jota vallankumouksen kärpänen oli puraissut. 

The New York Timesin rikostoimittajana hän ei halua kirjoittaa vain murhista, vaan myös niiden taustoista. Janne perehtyy ay-liikkeeseen saadakseen tietää, miksi työväen piirissä on levottomuutta, joka purkautuu väkivaltana.

Ja purkautuu se myös amerikansuomalaisten Karjala-kuumeena kohtalokkain seurauksin.

Tulisiipi ja Haukansilmä saivat rinnalleen, väliinsä, arvoisensa kolmannen osan. Hienon sotakuvauksen lisäksi JP Koskinen kertoo elävästi ja uskottavasti 1920- ja 30-luvun New Yorkista, jota sävyttivät anarkistit ja työväenliikkeen nousu, nopea autoistuminen sekä väkivalta. Murha päivässä piti rikosreportteri James Frostin kiireisenä.

 Kuuran / Frostin kolmen sukupolven tarina on mahtava kokonaisuus. 

JP Koskinen taituroi kiitetyn Tulisiiven jatko-osassa lännen mailla

JP Koskinen: Haukansilmä. 467 sivua, Like.

JP Koskisen toissa vuonna ilmestynyt Tulisiipi oli arvostelu- ja palkintomenestys. Romaani kertoo amerikansuomalaisen Kuuran perheen vaiheista 1930-luvun Neuvosto-Karjalassa Stalinin vainojen alla. Se ilmestyi samoihin aikoihin kuin Ossi Kamppisen samaa aihetta käsittelevä tietokirja Palkkana pelko ja kuolema , ja tavallaan elävöitti sitä.

Haukansilmä on Tulisiiven esiosa. Siinä Kuurat jättävät Suomen 1860-luvulla ja matkaavat Amerikkaan paremman elämän perässä. Romaanin keskushenkilö Yrjö on Tulisiiven Kaarlen isoisä, mutta tämän romaanin alkaessa laivan saapuessa New Yorkiin vasta pikkupoika. Tai Nyy Joorkiin, niin kuin Kuurat kaupunkia kutsuvat.

Tulisiivessä Kaarle löysi lennoillaan kaukana maan päältä jonkinlaisen vapauden absurdissa stalinistisessa yhteiskunnassa. Haukansilmän Yrjöstä tulee preerioiden yksinäinen kulkija ja vapauden etsijä romaanin päästyä vauhtiin. Sitä ennen Kuurat muuttavat nimensä Frostiksi ja lähtevät uudisraivaajiksi länteen. Kunnolla tarina käynnistyy, kun intiaanit sieppaavat Yrjön ja hänestä, George Frostista, tulee monien nimien mies: Ska-Nupa, Mies Jota Hevoset Kuuntelevat ja ilmiömäisen näkökykynsä ansiosta lopulta Haukansilmä.

Koskinen kuljettaa upeassa romaanissaan Yrjön läpi Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisten vaiheiden sotimisesta tarpeeksi saavaksi ukkomieheksi. Hän on vuosia intiaanien vankina ja muuttuu lähes intiaaniksi itsekin. Haukansilmässä kerrotaan, miten hän ystävystyi Tulisiiven alussa esiintyvän Kolmen Arven kanssa. Välillä Yrjö vaeltaa New Yorkissa sirkuksessa tapaamansa mestariampuja Diana Knoxin kanssa, metsästelee sitten yksin, tapaa intiaaniystäviään reservaatissa ja toimii armeijan tiedustelijana sekä hevosten hoitajana viimeisissä intiaanisodissa.

Vaitelias mies todistaa intiaanien vääjäämättömän tappion, kun vieraat vievät heidän maansa ja elinmahdollisuutensa. Lurjusmaiset intiaaniasiamiehet täydentävät tuhoa myymällä omaan laskuunsa heille tarkoitettuja elintarvikkeita ja tavaroita.

"Uusi aika on uusi aika, etkä voi sille mitään", Kolme Arpea sanoo Geronimolle tämän antautuessa syksyllä 1886.

Apassijohtajaja Geronimo, armeijan tiedustelija Al Sieber, useat oikeilla nimillään romaanissa esiintyvät kenraalit ja Little Big Hornin kaltaiset taistelut lisäävät romaanin aitouden tunnetta.

Haukansilmä on suuri surumielinen lukuromaani. Yrjön / Georgen / Haukansilmän loputtomassa ja levottomassa vaelluksessa on tasankojen autiuden ja avaruuden tuntua. Aivan kuin tuleva lapsenlapsensakin, hän etsii vapautta sieltä, missä vallitsevat tyhjyys ja yksinäisyys. Surumielisyyden tuntua tuo, että romaani etenee kohti yhden aikakauden loppua, mutta ehkä myös lukijalla jo oleva tieto Yrjön jälkeläisten kohtalosta.

Mikään realistinen siirtolaisromaani Haukansilmä ei ole. Koskinen ei kerro mitään siitä, mistä tilanteesta Kuurat lähtevät Suomesta ja asettuminen uuteen maahan onnistuu ilman erityisempää ponnistelua. Ei mene aikaakaan, kun Yrjö tulee jo täysin toimeen englannin kielellä. Olisin odottanut, että henkilöt puhuisivat edes jonkin verran suomen ja englannin sekoitusta fingelskaa, mutta sen korvaavat vain ilmaisut kuten viftiin sent, gaaddämmit ja läntloordi.

Suuri eeppinen lukuromaani, kyllä. Mutta lisäksi Haukansilmä on mannaa meille, jotka olemme nuorina ahmineet poikien seikkailukirjoja. Sillä huima seikkailuhan tässä on kyseessä. Viisaasti ja mukaansa tempaavasti kerrottuna. 

Haukansilmä ja Tulisiipi ovat täyteläinen pari. Väliin mahtuisi kolmaskin teos siitä, mitä tapahtui niiden välissä.