JP Koskinen: Haukansilmä. 467 sivua, Like.
JP Koskisen toissa vuonna ilmestynyt Tulisiipi oli arvostelu- ja palkintomenestys. Romaani kertoo amerikansuomalaisen Kuuran perheen vaiheista 1930-luvun Neuvosto-Karjalassa Stalinin vainojen alla. Se ilmestyi samoihin aikoihin kuin Ossi Kamppisen samaa aihetta käsittelevä tietokirja Palkkana pelko ja kuolema , ja tavallaan elävöitti sitä.
Haukansilmä on Tulisiiven esiosa. Siinä Kuurat jättävät Suomen 1860-luvulla ja matkaavat Amerikkaan paremman elämän perässä. Romaanin keskushenkilö Yrjö on Tulisiiven Kaarlen isoisä, mutta tämän romaanin alkaessa laivan saapuessa New Yorkiin vasta pikkupoika. Tai Nyy Joorkiin, niin kuin Kuurat kaupunkia kutsuvat.
Tulisiivessä Kaarle löysi lennoillaan kaukana maan päältä jonkinlaisen vapauden absurdissa stalinistisessa yhteiskunnassa. Haukansilmän Yrjöstä tulee preerioiden yksinäinen kulkija ja vapauden etsijä romaanin päästyä vauhtiin. Sitä ennen Kuurat muuttavat nimensä Frostiksi ja lähtevät uudisraivaajiksi länteen. Kunnolla tarina käynnistyy, kun intiaanit sieppaavat Yrjön ja hänestä, George Frostista, tulee monien nimien mies: Ska-Nupa, Mies Jota Hevoset Kuuntelevat ja ilmiömäisen näkökykynsä ansiosta lopulta Haukansilmä.
Koskinen kuljettaa upeassa romaanissaan Yrjön läpi Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisten vaiheiden sotimisesta tarpeeksi saavaksi ukkomieheksi. Hän on vuosia intiaanien vankina ja muuttuu lähes intiaaniksi itsekin. Haukansilmässä kerrotaan, miten hän ystävystyi Tulisiiven alussa esiintyvän Kolmen Arven kanssa. Välillä Yrjö vaeltaa New Yorkissa sirkuksessa tapaamansa mestariampuja Diana Knoxin kanssa, metsästelee sitten yksin, tapaa intiaaniystäviään reservaatissa ja toimii armeijan tiedustelijana sekä hevosten hoitajana viimeisissä intiaanisodissa.
Vaitelias mies todistaa intiaanien vääjäämättömän tappion, kun vieraat vievät heidän maansa ja elinmahdollisuutensa. Lurjusmaiset intiaaniasiamiehet täydentävät tuhoa myymällä omaan laskuunsa heille tarkoitettuja elintarvikkeita ja tavaroita.
"Uusi aika on uusi aika, etkä voi sille mitään", Kolme Arpea sanoo Geronimolle tämän antautuessa syksyllä 1886.
Apassijohtajaja Geronimo, armeijan tiedustelija Al Sieber, useat oikeilla nimillään romaanissa esiintyvät kenraalit ja Little Big Hornin kaltaiset taistelut lisäävät romaanin aitouden tunnetta.
Haukansilmä on suuri surumielinen lukuromaani. Yrjön / Georgen / Haukansilmän loputtomassa ja levottomassa vaelluksessa on tasankojen autiuden ja avaruuden tuntua. Aivan kuin tuleva lapsenlapsensakin, hän etsii vapautta sieltä, missä vallitsevat tyhjyys ja yksinäisyys. Surumielisyyden tuntua tuo, että romaani etenee kohti yhden aikakauden loppua, mutta ehkä myös lukijalla jo oleva tieto Yrjön jälkeläisten kohtalosta.
Mikään realistinen siirtolaisromaani Haukansilmä ei ole. Koskinen ei kerro mitään siitä, mistä tilanteesta Kuurat lähtevät Suomesta ja asettuminen uuteen maahan onnistuu ilman erityisempää ponnistelua. Ei mene aikaakaan, kun Yrjö tulee jo täysin toimeen englannin kielellä. Olisin odottanut, että henkilöt puhuisivat edes jonkin verran suomen ja englannin sekoitusta fingelskaa, mutta sen korvaavat vain ilmaisut kuten viftiin sent, gaaddämmit ja läntloordi.
Suuri eeppinen lukuromaani, kyllä. Mutta lisäksi Haukansilmä on mannaa meille, jotka olemme nuorina ahmineet poikien seikkailukirjoja. Sillä huima seikkailuhan tässä on kyseessä. Viisaasti ja mukaansa tempaavasti kerrottuna.
Haukansilmä ja Tulisiipi ovat täyteläinen pari. Väliin mahtuisi kolmaskin teos siitä, mitä tapahtui niiden välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti