Anders Roslund: Levon hetki nyt lyö (Sovsågott). Suomentanut Annemari Typpö. 405 sivua, WSOY.
Vuosi sitten olin vähän tuohduksissani siitä, että Anders Roslund jatkaa Börge Hellströmin kanssa luomaansa dekkarisarjaa yksin Hellströmin kuoleman jälkeen. Sä kasvoit neito kaunoinen oli hyvien hahmojen varaan kirjoitettua ammattitaitoista, mutta sielutonta ja mekaanista jännitystä.
Nyt pitää vetää sanoja takaisin. Sarjaa jatkava Levon hetki nyt lyö on niin häikäisevä - ja myös häiritsevä - teos, että se voi olla koko joukon paras. Ja nyt puhutaan sarjasta, joka parhaimmillaan on ollut ehkä kaikkien aikojen parasta, mitä Ruotsissa on koskaan rikoksista kirjoitettu, ainakin fiktion puolella.
Sarjan keskushahmot komisario Ewert Grens ja rikollispiireihin soluttautuva Piet Hoffmann kohtaavat jälleen, vaikka Grens pyhästi lupasi viime jutun jälkeen, että ei koskaan enää. Että Hoffmann saa viimeinkin omistautua perheelleen ja tavalliseen elämään. Sarjan lukeneet tietävät, että ihmissuhdetaidoiltaan täysin kyvyttömän Grensin lupaukset on tehty rikottaviksi, niin nytkin.
Levon hetki nyt lyö kertoo rikoksista iljettävimmistä, kansainvälisestä pedofiiliringistä ja sen uhreista. Grens tuntuu saavan elämälleen tarkoituksen, kun hän saa vihjeen ringin sieppaamasta ruotsalaistytöstä, joka voi olla hengissä ja löydettävissä. Itse kenttätyöhön tarvitaan taas Hoffmannia.
Roslund ja Hellström kirjoittivat tiukkoja ja äärimmäisen jännittäviä trillereitä, joita voisi kutsua sosiaalidekkareiksi. Aiheina olivat muun muassa katulapset, jengirikollisuus jo paljon ennen kuin se ryöpsähti Ruotsissa nykyisiin mittasuhteisiinsa sekä kuolemanrangaistuksen oikeutus. Hellströmin kuoleman jälkeen Roslund on ollut yksin jotenkin hukassa. Muoto on hallussa, mutta sisältö on ontunut.
Ei onnu enää. Uusimmassa toimii kaikki. Se on kamala kuvaus pedofiilirinkien toimintatavoista ja pedofiilien kieroutuneesta ajatusmaailmasta samaan tyyliin kuin talvella ilmestyneessä Anneli Aunolan ja Kauko Röyhkän teoksessa Liian lempeä mies. Suomalainen versio aiheesta oli realistinen ja aiheeseen liittyvästä välinpitämättömyydestä huolestunut poliisiromaani. Ruotsalaisessa jännitys kiristyy äärimmilleen ja kello tikittää aikaa pois, mikä on yksi Roslundin tavaramerkki.
Muodollisestikin Levon hetki nyt lyö on henkeäsalpaava huipputyö, kuin kirjallinen kohtalonsinfonia. Roslund on jakanut sen moneen rytmiltään vaihtelevaan osaan. Musiikkitermein teoksesta löytyvät ainakin adagio (hitaasti) sen alkaessa kohtaamisesta hautausmaalla, crescendo (voimistaen) operaation käynnistyessä ja forte fortissimo eli räjähtävä loppuhuipennus, joka tulee yllättäen paljon ennen kirjan loppua. Siellä odottaa useampi coda (loppusoitto), joissa kohdataan vielä monta yllätystä.
Kokonaisuutena teoksen tyylilaji on lacrimoso (itkien), sillä kaikkea siinä kuvailtavaa tapahtuu koko ajan.
Anders Roslund on palannut voimalla pohjoismaisten dekkarien huipulle. Svenska Dagbladetin kriitikko on ollut täysin oikeassa: Levon hetki nyt lyö on huimaavan jännittävä eikä sitä voi jättää kesken. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, sillä kirja on aihepiirinsä takia myös hyvin raskasta ja mieltä kääntävää luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti