Taavi Soininvaara: Sokea oraakkeli. 379 sivua, Otava.
Vuonna 2000 trilleriuransa aloittaneella Taavi Soininvaaralla on ihmeellinen kyky aistia uutta kirjaa aloittaessaan, mikä asia on pinnalla sen ilmestyessä seuraavana kesänä. Viime vuonna ilmestyneen Tsaarin ruoskan alkuasetelma oli kuin aiemmin samana vuonna paljastuneesta suuresta katiska-huumejutusta.
Kesän 2021 trilleri Sokea oraakkeli ilmestyi heinäkuussa samaan aikaan, kun Suomessa seurattiin uuden helleputkiennätyksen syntymistä ja muualla maailmassa hirmuhelteitä, maastopaloja ja tuhotulvia. Ilmastonmuutos - ilmastokatastrofi - on täällä todellisuutta ja siitä ponnistaa myös Soininvaara uusimmassaan.
Aiemmissa ilmastotuhoissa kaikkensa menettäneet yrittävät hälyttää maailman Oraakkeliksi kutsutun johtajan suunnitelman avulla. Siihen kuuluu heidän mielestään kolmen suurimman ilmastorikollisen salamurhat ja niiden jälkeen julkaistava manifesti. Ryhmä käyttää nimeä Action for Earth.
Tappamisessa amatöörien iskut menevät enemmän tai vähemmän pieleen ja suunnitelma paljastuu ennen aikojaan. Tapahtumat ulottuvat tuttuun tapaan Suomeen, ja sarjan aiemmista osista tutut Supon Arto Ratamo ja KRP:n Elina Linden joutuvat taas murhaajajahtiin.
Tyypillistä trillerikuvastoa on, että alussa esitetty ilmastorikollisten murhasuunnitelma on vain alkua. Tapahtumien taustalla vaikuttavat väkevämmät ja viakkaammat voimat, joiden peliin naiivit ilmastosoturit temmataan. Pelissä on taas kerran koko maailman tulevaisuus.
Kuulostaa kliseiseltä ja niistähän nämä trillerit yleensä myös koostuvat. Soininvaara rakentaa silti taas kerran tarinaa niin taitavasti, että ei se siltä tunnu. Monista muista kirjoittajista hän poikkeaa siinä, että sankarit eivät ole elämää suurempia vaan juuri sen kokoisia. Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa tapahtuvassa kilpajuoksussa suurtuhon kanssa on tiettyä arkista maanläheisyyttä. Ratamo on kirjasarjan edetessä vanhentunut 20 vuotta ja se näkyy ja tuntuu niin kropassa kuin elämänpiirissäkin.
Sokea oraakkeli kuuluu Tsaarin ruoskan tavoin Soininvaaran jo pitkän uran parhaimmistoon. Trillerimäisiä ylilyöntejä, takaa-ajoja ja taisteluita on vähän. Viime kädessä maailma pelastuu älyn, ei räiskeen ja asearsenaalin avulla.
Taavi Soininvaaran Ratamo-sarjasta kannattaisi pitää isompaakin meteliä. Vuonna 2000 ilmestyneestä Ebola Helsingistä lähtien hän on ollut tiukasti ajan hermolla ja kirjat ovat myös raivanneet tietä suomalaisten dekkarien kansainväliselle menestykselle. Siihen nähden uusi Soininvaara tulee aina markkinoille kummallisen hipi hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti