Julkaistu Kansan Uutisissa 24.11.2006.
NKP:n kansainvälisen osaston varajohtaja Vitali Shaposhnikov arvioi vielä maaliskuussa 1985, että Arvo Aalto voidaan syrjäyttää SKP:n johdosta. SKP piti tuolloin ylimääräisen edustajakokouksen, joka vahvisti päätökset osapuolijaon lopettamisesta.
Suomen Kommunistinen Puolue piti ylimääräisen edustajakokouksen 23. maaliskuuta 1985. Vajaassa seitsemässä tunnissa noin 800 Kulttuuritalolle kokoontunutta kommunistia vahvisti, ettei paluuta entiseen ryhmäkuntatoimintaan puolueen sisällä ole. Kokous pohjusti Tiedonantaja-piirien erottamisen. Puheenjohtajana jatkoi Arvo Aalto.
Ylimääräinen edustajakokous osui päivään, jolloin Neuvostoliitossa Mihail Gorbatshov oli juuri noussut valtaan, mutta NKP:ssä SKP:n asioita hoiti vielä vanha kaarti.
Ennen SKP:n edustajakokousta NKP:n kansainvälisellä osastolla pidettiin kokous, jossa pohdittiin valmistautumista siihen. Osaston virkamies Anatoli Tshernjaev kirjoittaa siitä kitkerästi vuoden 1985 päiväkirjassaan.
Kokous pidettiin kansainvälisen osaston johtajan Boris Ponomarevin johdolla. Sen aluksi osaston varajohtaja Vitali Shaposhnikov piti katsauksen ja totesi, että olisi mahdollista saada liike-elämältä tukea puheenjohtaja Arvo Aallon syrjäyttämiseen.
Sen enempää Tshernjaev ei muita puheenvuoroja referoi, vaan kirjoittaa, mitä itse sanoi tuossa kokouksessa.
Aalto melkeinpä CIA:n agentti?
Aluksi Anatoli Tshernjaev haukkui NKP:n viimeksi kuluneet 15 vuotta harjoittaman politiikan suhteessa SKP:hen. Hän kysyi, miksi Neuvostoliitto suhtautuu siihen eri tavalla ja Taisto Sinisalon ryhmää tukien kuin muihin eurokommunistisiin puolueisiin, jotka ovat paljon neuvostovastaisempia kuin SKP.
”Vuosia meille on kerrottu Aallon olevan neuvostovastainen ja melkeinpä CIA:n agentti. Mutta missä ovat faktat? Niitä ei ole.”
Tshernjaev sanoi kommunistisen liikkeen olevan täynnä ”historiallisia kompromisseja”, ”kolmansia teitä” ja ”itsehallinnollisia sosialismeja.”
Sen jälkeen hän luonnehti Suomen tilannetta.
”Onko Aalto hullu? Suomessa on sosialidemokraattinen hallitus. Presidentti ja porvarilliset puolueet kannattavat hyviä suhteita Neuvostoliittoon, ihmiset hyötyvät suoraan neuvostokaupasta. Sellaisessa maassa on mahdotonta olla neuvostovastaista kommunistista puoluetta. Mitä tahansa Aalto sielussaan ajatteleekin (ja olemme tehneet kaikkemme kääntääksemme hänet viholliseksemme), hän ei ole hölmö. Neuvostovastaiseksi julistautuminen olisi kuolemantuomio hänen puoluejohtajuudelleen.”
Anatoli Tshernjaev jatkoi, että Aarne Saarinen ei kestänyt Neuvostoliiton puuttumista SKP:n asioihin. Hänen mukaansa NKP pyrkikin käyttämään Saarista vain omana kumileimasimenaan tavalla, jota jopa veljesmaiden kommunistiset puolueet hämmästelivät.
Grigori Romanovin ”kauhistuttava” muistio
Edellisenä keväänä Suomessa vierailleen politbyroon jäsenen Grigori Romanovin muistio SKP:stä oli Tshernjaevista ”kauhistuttavaa” luettavaa. Maltan tai Irlannin kaltainen mitä merkityksettöminkään kommunistinen puolue ei sietäisi vastaavaa kohtelua. Italialaiset, japanilaiset ja ranskalaiset päästäisivät helvetin valloilleen moisesta.
”Tein seuraavan ehdotuksen: Meidän täytyy muuttaa kurssia, panokset Sinisaloon ja kumppaneihin on ammennettu tyhjiin ja nyt meidän täytyy yrittää palauttaa luottamus SKP:n johtoon ystävällisten ja tasavertaisten suhteiden pohjalta.”
Myöhemmin samana iltana Anatoli Tshernjaev keskusteli SKP:n asioista myös Boris Ponomarevin kanssa kahden kesken:
”Meidän on joko pelastettava puolue ja sen arvovalta tai sitten kaksi ystäväämme, (SKP:n asioita hoitaneet) Vladimir Fjodorov ja Stefan Smirnov. Siitä on tultava loppu, että viisitoista vuotta he ovat pitäneet hallussaan monopolia SKP:tä koskevaan tietoon ja sen arviointiin ja siten käytännössä kontrolloineet toimintaamme.”
Tshernjaevin mukaan Neuvostoliiton Suomen lähetystö toimitti Moskovaan sähkeitä ja analyysejä SKP:n puoluekokouksista, jotka Fjodorov oli kirjoittanut jo ennen kokousta.
”Tällaista tietoa olemme toimittaneet politbyroolle viidentoista vuoden ajan ja alamme itsekin uskoa siihen.”
Boris Ponomarev ei ottanut asiaan kantaa puoleen eikä toiseen. Anatoli Tshernjaev itse arveli, ettei Mihail Gorbatshov katselisi kauaa räikeää puuttumista SKP:n asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti