Julkaistu Kansan Uutisissa 27.7.2007.
Mihail Gorbatshovin uudistukset ulottuivat kommunististen puolueiden välisiin suhteisiin talvella 1986. Hän teki täyskäännöksen selväksi ensin Italian kommunistisen puolueen pääsihteerille. Sen jälkeen hän laittoi NKP:n kansainvälisen osaston vanhoilliset kuriin, kun pohdittavana oli jo hajonneen SKP:n kutsuminen puoluekokoukseen.
Neuvostoliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatshovin ulkopoliittisena neuvonantajana toimineen Anatoli Tshernjaevin päiväkirja vuodelta 1986 on ohut. NKP:n kansainvälisen osaston virkailijasta Gorbatshovin neuvonantajaksi helmikuussa nousseella Tshernjaevilla ei enää yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoittaa muistiinpanoja. Entinen tasainen ja väritön elämä vaihtui Gorbatshovin matkassa 14-16 -tuntisiksi työpäiviksi eikä siinä enää tullut toimeen vanhoilla puoluerutiineilla.
Vuoden 1986 päiväkirjan suomalaisittain kiinnostavinta antia ovat kuvaukset NKP:n kannan muuttumisesta veljespuolueitten sisäisiin asioihin. Tuona vuonna NKP lopetti muodollisestikin hajonneen SKP:n vähemmistöosapuolen tukemisen, mikä Suomessa huomattiin viimeistään seuraavana vuonna pidetyissä puoluekokouksissa. NKP lähetti SKP:n puoluekokoukseen arvovaltaisemman valtuuskunnan kuin taistolaisten perustaman SKP(y)-puolueen kokoukseen. Tämä pantiin huolestuneina merkille myös y-puolueen piirissä.
Tshernjaevin päiväkirjoja käännetään englannin kielelle George Washingtonin yliopistossa toimivassa turvallisuusasioihin keskittyvässä arkistossa. Tshernjaev lahjoitti vuosien 1972-1991 päiväkirjansa National Security Archivelle vuonna 2004. Arkisto aloitti viime vuonna niiden julkaisemisen perestroikan käynnistäneestä vuodesta 1985.
Vuoden 1985 päiväkirjassa kuvataan Mihail Gorbatshovin nousu valtaan ja hänen nopeasti käynnistämänsä henkilömuutokset maan ylimmällä tasolla. Vuoden lopussa Anatoli Tshernjaev kuvasi Gorbatshovin ensimmäisen vuoden suurimmaksi saavutukseksi ilmapiirin muutoksen Neuvostoliitossa. Pelko oli poistunut.
Ponomarev syrjään IKP:n vierailusta
Muutos NKP:n suhtautumisessa veljespuolueisiin tulee ilmi jo Tshernjaevin ensimmäisessä vuoden 1986 päiväkirjamerkinnässä. 1. tammikuuta hän kirjoittaa kahden Italian kommunistisen puolueen politbyroon jäsenen olevan lomalla Moskovassa. Loman lisäksi heidän on määrä valmistella IKP:n pääsihteerin Alessandro Nattan vierailua Moskovaan ja Gorbatshovin tapaamista siellä.
Mihail Gorbatshov määräsi kakkosmiehensä Jegor Ligatshevin valmistelemaan vierailua ilman kansainvälisen osaston päällikköä Boris Ponomarevia, mikä merkitsi vallankumouksen alkua puolueiden välisissä suhteissa. Vuodesta 1955 kansainvälistä osastoa johtanut Ponomarev vahti veljespuolueita haukankatseellaan, kitki ideologisia poikkeamia ja vaali NKP:n johtavaa roolia kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä.
”Siinä se sitten on. Ja onhan siinä järkeä. M.S. (Mihail Sergejevitsh) tietää, että juuri Ponomarev esiintyi ideologisena johtajana ja kertoi italialaisille, miten heidän tulee elää ja työskennellä omassa maassaan. Juuri hänen takiaan IKP:n ja NKP:n väliset suhteet olivat tulleet lähelle hajoamispistettä”, tyytyväinen Anatoli Tshernjaev kirjoitti 1. tammikuuta 1986.
Hän pohti, että kahden pääsihteerin tapaamisesta on tultava uusi alku IKP:n ja NKP:n välisille suhteille, ja ehkä koko kansainväliselle kommunistiselle liikkeelle. Siksi olisi hulluutta päästää Boris Ponomarev italialaisten kimppuun.
”Joten määräys ´Ligatshev yksin´ ei kerro vain asenteesta Ponomarevia kohtaan henkilökohtaisesti, vaan se merkitsee kurssinmuutosta.”
Kansainvälinen osasto oli mukavakin paikka
Toinen merkki uudesta ajasta saatiin tammikuun puolivälin jälkeen. Ranskalaisen kommunistilehden L´Humaniten oli määrä haastatella Mihail Gorbatshovia. Vastauksia etukäteen toimitettuihin kysymyksiin pantiin valmistelemaan keskuskomitean sihteeristöön kuulunut Mihail Zimjanin ja Boris Ponomarev syrjäytettiin jälleen tehtävästä.
Konservatiiviksi osoittautunut Zimjanin sai potkut vuotta myöhemmin. Hänen ryhmänsä luonnokset L´Humaniten kysymyksiin noudattivat perestroikaa edeltänyttä linjaa eikä Gorbatshov niitä itse haastattelussa käyttänytkään.
Anatoli Tshernjaevin oma elämä muuttui 1. helmikuuta. Mihail Gorbatshov soitti ja pyysi muitta mutkitta hänet ulkopoliittiseksi neuvonantajakseen tehtävää jo Leonid Brezhnevin aikana hoitaneen Andrei Aleksandrovin tilalle.
Tshernjaev epäröi omia kykyjään tehtävään ja myös sen väistämättä mukanaan tuomaa elämänmuutosta. Hän oli 65-vuotias ja väsynyt.
Ja kaikesta huolimatta NKP:n kansainvälinen osasto oli mukava työpaikka:
”...kriittisyyttä ei koskaan kielletty; me pikemminkin arvostimme toistemme mielipiteitä kuin olimme kyllä-miehiä; keskusteluissa meillä oli suuri sananvapaus; aloitteellisuuteen kannustettiin, vaikkakaan sitä ei juuri ilmennyt.”
Työn varsinaiset tulokset kuitenkin kääntyivät päälaelleen:
”Realismia esiintyi ainoastaan keskusteluissamme, B.N. (Boris Nikolajevitsh) ei päästänyt sitä viralliselle tasolle. Meidän työmme vuoksi ICM (kansainvälinen kommunistinen liike) on aikoja sitten muuttunut veltoksi ja vanhanaikaiseksi, irronnut täysin todellisuudesta. Kaikesta tästä päävastuun kantaa Ponomarev, joka ei halua nähdä imperiuminsa hajoavan. Komsomol-vuosistaan lähtien hän on pitänyt sitä edistyksen etuvartiona.”
”Täysin uusi kurssi ja uusi tyyli”
Tammikuun lopussa Mihail Gorbatshov ja Alessandro Natta keskustelivat kahdeksan tuntia. Boris Ponomarevia ei päästetty mukaan tapaamiseen.
”Näin tekstin Gorbatshovin puheesta Nattan kunniaksi järjestetyillä illallisilla. Hyvin vahvaa tekstiä Gorbatshovin tyyliin”, Tshernjaev kirjoitti pari päivää ennen pääsihteeriltä saamaansa kutsua.
”Se merkitsee täyskäännöstä suhteessamme kansainväliseen kommunistiseen liikkeeseen, täysin uutta kurssia ja tyyliä suhteissamme kommunistisiin puolueisiin”, Anatoli Tshernjaev kehui, ja huomasi, ettei Gorbatshov paheksunut edes Ponomarevin raivoisasti vastustamaa ”eurokommunismia.”
Kutsuessaan Tshernjaevin töihin, Gorbatshov antoi hänelle samalla ensimmäisen tehtävän: Olisi hyvä, jos muutkin kuin italialaiset huomaisivat, että puolueiden välisissä suhteissa on tapahtunut muutos, hän vihjasi.
SKP ja NKP:n edustajakokous
Oltuaan kolme viikkoa virassaan, Anatoli Tshernjaev kirjoittaa tehneensä ensimmäisen itsenäisen poliittisen ratkaisunsa. Hän pysäytti helmikuun lopulla kutsut SKP:lle ja ”Sinisalon ihmisille” NKP:n edustajakokoukseen, joka alkaisi kuukauden kuluttua.
Edellisen vuoden päiväkirjassaan Tshernjaev kuvailee NKP:n kansainvälisen osaston valmistautumista SKP:n ylimääräiseen edustajakokoukseen maaliskuussa 1985, jossa pohjustettiin Tiedonantaja-piirien erottaminen puolueesta ja valittiin Arvo Aalto uudelleen puheenjohtajaksi. Tuolloin Boris Ponomarev ja osaston varajohtaja Vitali Shaposhnikov olivat arvelleet, että liike-elämä voisi tukea Aallon syrjäyttämistä.
Nyt Mihail Gorbatshov pyysi Tshernjaevin luokseen. Toimistossa oli myös Jegor Ligatshev. Gorbatshov sanoi, että SKP:tä koskeva asia viedään politbyrooseen ja pyysi valmistelemaan muistion. Ligatshev sanoi, että myös Ponomarevin on saatava materiaali.
Boris Ponomarev ja Vitali Shaposhnikov olivat vanhalla kannallaan: Arvo Aalto on neuvostovastainen ja revisionisti, hän hajottaa puolueen, vähemmistöstä on tullut enemmistö ja niin edelleen.
”Toisin sanoen he kopioivat kaiken Sinisalon kirjeestä, joka oli äskettäin tullut osastolle”, Tshernjaev huomauttaa.
”Olisi pelkkää typeryyttä jatkaa Nattan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Suomen kommunistien asioiden hoitamista Sinisalon kanssa”, hän toteaa.
”Revisionistit murskataan nyt”
Mutta politbyroon kokouksen alla Anatoli Tshernjaev oli kuitenkin hermostunut. Sen jäsenet tunsivat SKP:n asiat lähinnä Ponomarevin ja Shaposhnikovin muistioiden kautta, ja he olivat tottuneet pitämään Aaltoa neuvostovastaisena miehenä, josta on päästävä eroon.
Tshernjaev kuvaa, miten sekä Boris Ponomarev että Vitali Shaposhnikov kutsuttiin kokoukseen. Ennen kokouksen alkua Shaposhnikov kiirehti tervehtimään Leningradin puoluesihteeriä Lev Zaikovia. ”Shapo-linjalla” tiukasti ollut Zaikov lupasi jatkaa revisionistien murskaamista. Tshernjaeville Shaposhnikov antoi ymmärtää, että hetki on koittanut, Aallon ryhmä lyödään.
”En totta puhuen ollut varma, kuinka tässä käy. Olin hermostunut, koska M.S. oli vihjannut, että saattaisin joutua esittelemään täydentävän raportin. Mutta Gorbatshov osoitti taktiikkaa minua ja B.N:ää kohtaan. Gorbatshov ei tuhonnut häntä minun kauttani.”
”Hän antoi määräyksen Shaposhnikoville ja sitä kautta todellisuudessa myös Ponomareville. Pääviesti kuului, että se aika oli ohi, jolloin annoimme veljespuolueille samanlaisia määräyksiä kuin alueille ja tasavaltojen puolueille. Jos olemme eri mieltä jostain, voimme säilyttää oman kantamme, mutta emme lopettaa kommunikointia, jättää heidän näkemyksiään huomiotta tai sekaantua heidän asioihinsa.”
Arvo Aalto vasta kuudennella rivillä
”Shaposhnikov, häpeämätön, nousi ylös ja yritti todistella jotain. M.S. sanoi: Istu alas. Sinua kutsutaan, jos on tarvis. B.N. oli säälittävä. Hän lupasi heti tarkistaa kantojaan ja alkoi suojata omaa asemaansa. Se oli hirveää.”
Sen enempää Anatoli Tshernjaev ei tapahtumista kerro.
Työpaineiden takia hän jatkoi päiväkirjan pitämistä vasta kesäkuussa.
Helmi-maaliskuun vaihteessa 1986 pidetyn puoluekokouksen kutsusta riitti kuitenkin SKP:n osalta spekuloitavaa, sillä siihen sisältyi toive lähettää valtuuskunta, joka edistäisi puolueen yhtenäisyyttä. Tiedonantaja-piireissä tämä tulkittiin pyynnöksi lähettää matkaan edustajia kummastakin osapuolesta. Arvo Aallon johtamaan valtuuskuntaan kuuluivat kuitenkin hänen lisäkseen SKP:n kansainvälisten asioiden sihteeri Olavi Poikolainen ja keskuskomitean työntekijä Irina Lindeberg.
Lisäksi Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja Reijo Nikkilä uutisoi näyttävästi Suomeen, että protestina SKP:n tapahtumille puheenjohtaja Arvo Aalto seuraa kokousta vasta kuudennelta riviltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti